Maanantaina kulttuurialan järjestöt pitivät Kivi voittaa sakset -mielenosoituksen vastustaakseen hallituksen suunnittelemia leikkauksia kulttuurileikkaukseen. Puheet pidettiin Smolnan edessä eli aivan kehysriihen tuntumassa. Omani oli tällainen. Mutta näytetään ensin Harri Venäläisen tapahtumasta ottama hieno kuva!
Hyvät ystävät ja kollegat.
Luovien alojen tukeminen ei ole meno vaan tulo. Viime kuussa Tampere Film Festivalilla mietimme, miksi hallitus suunnittelee kulttuurista leikkaamista ja päätimme, että haluamme yhdessä kertoa, miksi se on huono idea. Silloin mietimme myös, mikä voittaa leikkukset tai sakset. Vastaus on yksinkertainen: kivi tylsyttää sakset. Sillä kulttuuri on se peruskallio, jolle maamme on rakennettu.
Yksi kulttuuriin laitettu julkinen euro tuottaa kaksi euroa takaisin. Yleensä leikataan menoista eikä tuloista.
Esimerkiksi viisi vuotta sitten valtio rahoitti taidetta ja kulttuuria 1,3 miljardilla eurolla. Se mahdollisti tanssin, keikkojen, elokuvien, sarjakuvien, arkkitehtuurin, konserttien, sirkus-esitysten, roolipelien, kuvataiteen, lastenkulttuurin ja näytelmien tekemisen, ja tällä taas kerättiin tuottoja 14 miljardia, josta maksettiin veroja takaisin yhteiskunnalle 3,4 miljardia vuodessa. Osa siitä meni niin ikään toimintaa rahoittaneille kunnille, mutta silti valtio sai takaisin enemmän kuin laittoi. Puhtaasti talouden numeroita katsomalla kulttuuri ei siis ole valtiolle kuluerä vaan tuloa. Tämän investoinnin leikkaaminen siis ei paranna valtion budjettia vaan huonontaa sitä.
Kulttuurin merkitys on kuitenkin paljon suurempi: Me valmistamme suomalaisuutta. Se oli totta Johan Ludvig ja Fredrika Runebergin aikaan, jolloin kulttuurin tekijät kehittivät koko ajatuksen Suomen kansasta. Se oli totta Minna Canthin ja Aleksis Kiven aikaan, jolloin suomenkielinen korkeakulttuuri kehittyi. Se oli totta Jean Sibeliuksen ja Helena Schjerfbeckin aikaan, jolloin Suomi itsenäistyi. Ja se on totta nyt Iiu Susirajan ja Pajtim Statovcin aikana.
Kun me sanomme, että rakastamme Suomea ja haluamme puolustaa sitä, me ajattelemme Finlandiaa ja Muumeja, Marimekkoa ja Mörköoopperaa, Alvar Aaltoa ja suomirokkia.
Tämä kaikki on suomalaista kulttuuria. Sen arvoa ei voi mitata vain rahassa. Ilman suomalaista kulttuuria emme voi olla suomalaisia. Jos kulutamme vain amerikkalaisia elokuvia, brittiläisiä tv-sarjoja, venäläistä kirjallisuutta ja ruotsalaista discomusaa, lakkaamme olemasta kansakuntana.
Ura kulttuurin parissa on epäitsekäs, isänmaallinen valinta, jonka me olemme tehneet maamme puolesta, suomalaisten henkisen huoltovarmuuden, hyvinvoinnin ja terveyden puolesta. Siitä huolimatta, että byrokratialoukut tekevät taiteen tekemisestä erittäin vaikeaa freelancereille. Jos haluamme, että Suomi säilyy ja kasvaa, me emme voi leikata kulttuurista senttiäkään. Meidän on investoitava siihen lisää, joten saamme paitsi lisää suomalaisuutta, myös lisää verotuloja.
Hallituspuolueiden edustajat ovat tänäänkin sanoneet, että on leikattava, jotta saadaan talous kuntoon ja jotta voidaan panostaa maanpuolustukseen. Kulttuurilta leikkaaminen heikentää Suomen taloutta ja huonontaa maanpuolustustahtoa.
Olen täällä Avate Audiovisuaalisen alan tekijät ry:n hallituksen jäsenenä. Sen lisäksi olen Kirjailijaliiton ja Sunklon jäsen, sekä hallituksen jäsen Suomen Teatterit ry:ssä ja Roolipeliyhdistys Avatar ry:ssä, ja Helsingin Kaupunginteatterin hallituksen puheenjohtaja.
Kansalliskirjailijamme Aleksi Kivi paalutti pohjan suomenkieliselle kirjallisuudelle. Samanlaista rohkeaa pohjatyötä tehdään joka päivä kotimaisen taiteen ja kulttuurin parissa, mutta kulttuurin rahoituksesta leikkaaminen tekee juuri sen mahdottomaksi. Ilman kulttuuria meille ei jää mitään. Kivi voittaa sakset.
Musta tuntuu 