Posts Tagged ‘Kirjallisuus’

h1

Turun paloa ei ole tutkittu kunnolla

syyskuu 7, 2017

Kirjoitin Turun palosta kertovan musikaalin vuonna 2011 ja romaanin 2016. Maanantaina tuli kuluneeksi 190 vuotta palon syttymisestä ja minua haastateltiin Ylen Kulttuuricocktailiin. Haastattelussa muun muassa valittelin sitä, että paloa ei ole tutkittu kunnolla, esitin epäilyksiä palon alkuperästä ja spekuloin, mitä olisi tapahtunut, jos Turku ei olisi tuhoutunut.

Eilen 6.9. joukko Turun yliopiston historiantutkijoita julkaisi vastineen, jossa he kiistävät nämä väitteet. Todettakoon heti kärkeen, että nämä tutkijat ovat suuresti arvostamiani, ja osaltaan heidän tutkimuksensa ovat jopa toimineet lähteinä kaunokirjallisessa työssäni. En voi kuitenkaan jättää heidän heittämäänsä hansikasta maahan makaamaan vaan vastaan haasteeseen.

He kirjoittavat:

”Turun palo ei näet suinkaan ole huonosti tunnettu historiallinen tapahtuma, jota tutkijat karttelisivat tai josta ei olisi varmaa tutkimukseen perustuvaa tietoa. Aiheesta on vuonna 1930 julkaistu yli 400-sivuinen tutkimus nimeltään Turun palo 1827, jota varten myös venäjää hallinnut professori Svante Dahlström kävi läpi palon oikeustutkinnan ja etenemisen sekä kartoitti sitä koskevia lähteitä niin seikkaperäisesti kuin mahdollista. Lisäksi palosta on esimerkiksi akatemiaprofessori Hannu Salmi julkaissut äskettäinkin artikkelin teoksessa Catastrophe, Gender and Urban Experience 1648–1920 (2017).”

Svante Dahlströmin tietokirja on tietenkin se perusteos, jota jokainen Turun palosta kiinnostunut penkoo, jos vain onnistuu saamaan sen käsiinsä. Kirja käy seikkaperäisesti läpi muun muassa palotoimea, rakennuskantaa, viranomaistoimintaa ja jälleenrakennusta. Se on minullakin tärkein lähde.

Sen jälkeen onkin ollut 87 vuotta aika hiljaista. Hannu Salmen tuore artikkeli onkin tiettävästi ensimmäinen kerta tänä aikana, kun Turun palosta löytyy jotain uutta tietoa! Hän paljastaa palosta syytetyn piika Maria Vassin kohtalon palon jälkeen.

Tämä jos mikä osoittaa, että palosta on edelleen mahdollista löytää uusia asioita. Se ei ole lainkaan loppuuntutkittu aihe.

Mikä tärkeämpää, Hannu Salmi lähestyy Turun paloa aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Hän tutkii palosta kertomisen sukupuolittuneisuutta, palon ihmiskohtaloita, inhimillistä katastrofia, jopa tunteiden historiaa. Tämä on täysin erilainen näkökulma kuin melko lailla perinteisempää historiankirjoitusta edustaneella Svante Dahlströmillä, joka – kaikella rakkaudella – pieteetillä luetteloi palaneiden viljatynnyreiden määrää.

Tästä näkökulmasta katsottuna on aivan häkellyttävän paljon, mitä Turun palosta ei ole vielä tutkittu. Voisin esittää verrokiksi Sari Näreen ja Jenni Kirveksen toimittaman artikkelikokoelman Ruma sota (2008), joka lähestyy jatkosotaa sellaisista näkökulmista, joihin emme ole tottuneet. Ja tämä onnistui siitä huolimatta, että toisesta maailmansodasta, toisin kuin Turun palosta, on historiankirjoitusta hyllymetreittäin.

”Palo on jo nyt varsin hyvin tunnettu historiallinen tapahtuma, josta on kirjoitettu historiantutkimusta toistatuhatta sivua.”

Hei pliis. Toistatuhatta sivua? Pitäisi olla toistatuhatta kirjaa.

Venäjän yhteydet

Vastineessa jatketaan:

”Keisarin tai venäläisten syyllisyys Turun paloon on silkkaa mielikuvitusta, eikä historiantutkimus ole löytänyt sille pienintäkään tukea.

Aikalaislähteet eivät myöskään kerro kapinahengestä venäläistä hallintoa vastaan, vaan ajatus lienee syntynyt myöhemmin aikana, jolloin venäläisvastaisuudella oli poliittisia tarkoitusperiä.”

Sekä haastattelussa että romaanissa spekuloin sillä, että Venäjän hallitus olisi sekaantunut Turun paloon. (Romaanissa on myös paljon muita mahdollisia pyromaaneja, mutta ei niistä tässä sen enempää.) Minulla ei tietenkään ole mitään savuavaa tulusta, jolla pystyisin todistamaan mitään sataprosenttisesti. Mutta jos Turun yliopiston historian laitoksella mietitään aiheita Turun paloon liittyvälle tutkimukselle, tässä joitain kysymyksiä, joihin haluaisin vastauksen:

Napoleon oli kukistettu, mutta Ranskan vallankumouksen aatteet levisivät Venäjällä ilman häntäkin. Juuri vuonna 1825 oli ollut keisari Nikolai I:tä vastustava upseerikapina. Kapinamieliala paitsi hallitusta, erityisesti keisari Nikolaita vastaan levisi Venäjällä. Miten se näyttäytyi Suomessa ja erityisesti Turussa?

– Suomen kenraalikuvernööri Gustaf Mauritz Armfelt (1812-1813) oli kritisoinut Turkua kovalla kädellä. Hänen mukaansa kaupungissa piti valtaa Turun valhekomissio, johon kuuluivat laiskat virkamiehet, kapinamieliset yliopistolaiset, juutalaiset kauppiaat ja häijyt akat.
Turun Akatemia sai myös osansa kritiikistä. Professorit olivat omavaltaisia, riidanhaluisia, velttoja, sukulaisiaan suosivia, keskinkertaisia tiedoiltaan, vallankumouksellisia periaatteiltaan sekä vailla käytöstapoja tai käsitystä yhteiskunnallisista velvollisuuksista. (Huom! Nämä olisivat nyt Helsingin yliopiston professoreita! Tämä ei ole kirjailijan piilotettua kritiikkiä Turun yliopiston professoreita kohtaan!)
Turkulaiset pitivät yhteyttä Ruotsin bonapartistisiin kanaljoihin ja kaupungissa vallitsivat ruotsalaiset ennakkoluulot. Turkua Armfelt luonnehti pahanhajuiseksi koirankoloksi, jossa oli myrkyttynyt ilmapiiri, kurjat katukiveykset ja maailman huonoin kansalaishenki. Turkulaiset olivat inhottavaa roskaväkeä, ja oikeastaan koko kaupunki olisi pitänyt polttaa poroksi.
Oliko Armfelt täysin yksin näiden ajatustensa kanssa vai saiko hän niille jotain vastakaikua?
Jos aikalaislähteet eivät kerro kapinahengestä venäläistä hallitusta vastaan, miten pitäisi tulkita Armfeltin näkemykset kapinamielisyydestä, bonapartismista, vallankumouksellisuudesta ja huonosta kansalaishengestä?

– Turun Romantiikka oli kaupungissa vaikuttanut liike, jossa yhdistyivät romantiikka, nationalismi ja kirjallisuus. Sen johtotähtenä oli suomenkielisen kulttuurin kehittäminen, mitä Venäjällä pidettiin uhkana. Yksi liikkeen keskushahmoista oli Akatemian opettaja Adolf Ivar Arwidsson, joka myös toimitti vallanpitäjiin kriittisesti suhtautunutta Åbo Morgonblad -sanomalehteä. Mielipiteidensä takia Arwidsson erotettiin yliopistosta ja hän joutui muuttamaan Ruotsiin. Turun Romantiikka kuitenkin jatkoi toimintaansa Turun paloon asti ja siihen kuuluivat muun muassa Elias Lönnrot, J. L. Runeberg ja J. V. Snellman. Yliopiston muutta seura muutti Helsinkiin, jossa se oli tiukasti senaatin ja armeijan valvonnan alla. Millaisia suunnitelmia seuralla oli vuoden 1827 kevätlukukaudella ja vaikuttiko palo niiden toteutumiseen?

– Miksi Venäjä siirsi Suomen pääkaupungin Turusta Helsinkiin, jos Turussa ei ollut kapinahenkeä?

– Napoleon kukistettiin polttamalla Moskova, jossa hän ajatteli armeijoineen talvehtia. Venäjällä oli siis tuoretta kokemusta kaupunkien polttamisesta poliittisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. Miten tähän metodiin suhtauduttiin Turun palon aikaan?

– Upseerikapinan jälkeen keisari oli perustanut salaisen poliisin eli Keisarin Kanslian Kolmannen Osaston. Eräänlaisen Ohranan ja KGB:n edeltäjän. Osaston tehtävä oli tutkia ja estää kapinamielialaa ja ulkomaalaisten toimintaa vakoilun, pidätysten, sensuurin ja propagandan keinoin. Ulottuivatko Kolmannen Osaston lonkerot Suomeen ja jos ulottuivat, mitä se teki täällä?

– Kolmannen Osaston johtaja oli romaanissanikin esiintyvä kreivi Alexander von Benckendorff. Hänen aiempi uransa oli sotilaallinen ja kun Napoleon ratsasti pois poltetusta Moskovasta, palaneen kaupungin sotilasjohtajaksi tuli juuri tämä samainen von Benckendorff. Miten hän suhtautui Moskovan paloon? Oliko hänestä kaupunkien polttaminen validi poliittinen toimi samalla tavalla kuin sotaa sanotaan politiikan ulottuvuutena? (Todettakoon, että hänen johtamansa Kolmas osasto perustettiin noin vuosi ennen Turun palon syttymistä.)

– Palon jälkeen keisari Nikolai I kirjoitti noin kerran viikossa käskykirjeitä, joissa voivotteli Turun kohtaloa ja myönsi verohelpotuksia ja miljoonia ruplia jälleenrakentamiseen. Kolmessa ensimmäisessä kirjeessään hän toivoo erityisesti Turun Akatemian jälleenrakentamista, kunnes neljännessä päättääkin siirtää sen Helsinkiin. Turun Akatemia tunnetaan nykyään Helsingin Yliopistona. Miksi tsaari muutti mielensä?

Svante Dahlströmin kirja on hieno, mutta muun muassa näihin kysymyksiin hän ei vastaa.

Kirjailijan ja tutkijan erot

Olen ottanut ohjenuorakseni Antti Tuurin maksiimin: ”Historiallisessa romaanissa kaikki, mikä tiedetään, pitää olla oikein. Mutta se, mitä ei tiedetä, sen saa keksiä.” Turun palosta tiedetään aika paljon vähemmän kuin monesta muusta ajasta, joten sain keksiä aika paljon. Esimerkiksi kukaan ei tiennyt, mitä Maria Vassille kävi palossa tai sen jälkeen, joten sain keksiä sen.

Spoilerivaaran uhallakin kerron, että Maria kuolee romaanissa. Professori Hannu Salmen tuore tutkimus kuitenkin paljastaa, että hän jäikin henkiin ja eli vielä ainakin kolmetoista vuotta palon jälkeen. Jos kirjoittaisin romaanin nyt, Marian pitäisi siis jäädä henkiin!

Palaan vielä tutkijoiden vastineeseen:

”Helsinki ei olisi myöskään jäänyt nimelliseksi hallintokaupungiksi, vaan Venäjän keisarin vakaa tahto oli rakentaa kaupungista suuriruhtinaskunnan vallan keskus. Helsingin rakentamiseen satsattiin valtion taholta merkittävästi. Lisäksi hallinto muutti kaupunkiin vuodesta 1819 alkaen pysyvästi, joten peli oli Turun osalta pelattu jo vuosikymmen ennen paloa, vaikka väkimäärällisesti Helsinki ohitti Turun vasta 1840-luvun alussa.”

Historioitsijat kertovat, mitä oikeasti tapahtui. Mitä ei tiedetä, sen voi kirjailija keksiä.

Mutta mitä olisi tapahtunut? Siihen kysymykseen vastaaminen ei ole historiantutkijan yksinoikeus. Eivätkä he sitä edes varmasti tiedä. He tietävät vain, mitä tapahtui. Puhuin samasta asiasta professori Laura Kolben kanssa Huomenta Suomessa vuosi sitten.

Esitän, että jos Turku ei olisi palanut, historia olisi muutenkin mennyt eri tavalla. Ja siis totta kai olisi. Mutta miten? Vastineen allekirjoittaneet tutkijat ovat sitä mieltä, että koska keisari tahtoi rakentaa Helsingistä valtakeskuksen, näin olisi joka tapauksessa tapahtunut. Siitä todistaa sekin, että hallinto oli jo siirretty sinne. Mikään merkittävä ei olisi muuttunut.

Rohkenen olla eri mieltä.

Turussa oli erittäin vahva kansalaisyhteiskunta ylioppilaiden ja porvareiden muodossa. Turussa oli yhteydet Ruotsiin ja vallankumouksellisiin voimiin. Turussa eli kansallisromanttinen kapinaliike. Mutta Turussa ei oltu lähellä Venäjää eikä hallitus ollut siellä enää päsmäröimässä. Kapina näyttää aina mahdottomalta, kunnes se tapahtuu. Pietarissa oltiin jo lähellä vuonna 1825.

Monessa Euroopan valtiossa kansallisromanttinen liikehdintä ja epäsuosittu hallitus johtivat vallankumoukseen 1848. Toisissa se tapahtui uudestaan tai ensimmäistä kertaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Toteutuneessa historiassa Suomi oli tätä jälkimmäistä osastoa. Mutta jos tutkijat väittävät, että se ei mitenkään olisi voinut olla sitä ensimmäistä, jään odottamaan heidän perustelujaan.

Vastahaaste

Yhdymme siihen toiveeseen, että Turun palosta kirjoitettaisiin nykyaikainen laadukas historiankirja. Vastineen ovat allekirjoittaneet tohtorikoulutettava Topi Artukka, akatemiaprofessori Hannu Salmi, FT Panu Savolainen ja professori Kirsi Vainio-Korhonen.

Artukan työn alla oleva väitöskirja käsittelee sukupuolta ja sosiaalisia suhteita Turussa 1812-1827. Kirsi Vainio-Korhonen tutkii sukupuolihistoriaa ja kaupunkien elinkeinohistoriaa 1700-luvun Suomessa. Salmi on jo tutkinut Turun paloa ja jopa haastatteli minua Turun Taiteiden yössä viime vuonna. Panu Savolaisen arkkitehtuurihistoriallinen teos Tirkistelyä förmaakeihin ja ylishuoneisiin on ollut itselläni arvokkaana taustatietona romaaniani tehdessäni.

Toisin sanoen, tässä on se porukka, jonka se tietokirja pitäisi kirjoittaa! Koska pääsen lukemaan?

1827 on romaani Turun palosta. Kannen on suunnitellut Tuomo Parikka.

Mainokset
h1

Kirja ei ole vain kirjailijan tekemä

lokakuu 10, 2016

Turun palosta kertova romaanini 1827 on saanut erinomaiset arvostelut ja tosi paljon näkyvyyttä. Kaikissa lehtijutuissa sun muissa aina korostetaan, että ooh, tässä visionäärinen legendaarinen kirjailija on silkkaa nerouttaan uudistanut historiallista romaania tai jotain. Ihan yksin!

1827 on romaani Turun palosta. Kannen on suunnitellut Tuomo Parikka.

1827 on romaani Turun palosta. Kannen on suunnitellut Tuomo Parikka.

Se ei pidä paikkaansa. Kirjan tekemisessä on auttanut tosi moni ihminen. Itse tekstiä on hiottu erittäin pitkään kustannustoimittaja Salla Pullin kanssa. Siis tyyliin viisi vuotta. Ilman hänen tarkkaavaisuuttaan, olisi jo neljä vuotta sitten julkaistu aivan keskeneräinen kirjantekele nimeltä ”1827 Inferno”. Onneksi ei julkaistu. Sen jälkeen on hiottu henkilöiden kutsumanimiä ja tekstin jakoa lukuihin ja murteiden oikeakielisyyttä ja rytmiä ja tyyliä ja pilkkuja ja vaikka mitä. Kiitos, Salla!

Kustantamossa ja sen liepeillä on myös moni muu ihminen auttanut kirjan tekemisessä. Tuomo Parikka on taittanut kirjan ja luonut siihen kannen. Anton Sucksdorff on ottanut kirjailijavalokuvan. Jani Blommendahl on järjestänyt kirjan painoon. Katja Leino ja Minttu Nikkilä ovat pitäneet huolta, että myös media huomioi kirjan olemassaolon – ja sen se todella on tehnyt! Laura Lyytinen, Inkeri Penttinen ja Rita Miettinen ovat selittäneet kirjakaupoille, miksi kukaan haluaisi ostaa Turun historiasta kertovaa romaania. Susanna Jussila on pitänyt pyörät pyörimässä kustantamossa. Mikko Meronen ja Anna Baijars ovat johtaneet koko laitosta tänä aikana.

Sitten on kirjapaino Bookwell Porvoossa, jossa PDF-tiedosto muuttuu paperiksi ja musteeksi. Siellä on töissä latojia, kirjapainajia, trukkikuskeja, laaduntarkkailijoita ja vaikka mitä. Olin seuraamassa siellä edellisen romaanini painoa ja sain nähdä nämä kovan luokan duunarit työn touhussa. Isot koneet imevät musteen, punavärin ja metallipantonen, siirtävät sen painolaatalle, iskevät paperiin, leikkaavat paperin, taittavat paperin vihoiksi, sitovat vihot kirjoiksi, leikkaavat reunat suoriksi, liittävät kannet päälle ja pakkaavat valmiit kirjat laatikoihin.

Sen jälkeen Kirjavälityksen kuskit ajavat kirjat kauppoihin ja kirjastoihin, kirjakauppojen myyjät laittavat ne esille ja myyvät niitä, kirjastonhoitajat vinkkaavat teosta kävijöille, kriitikot arvostelevat sen, toimittajat kirjoittavat juttuja (joissa keskitytään kirjailijoihin), tapahtumajärjestäjät kutsuvat kirjailijan kertomaan teoksestaan, ja toivottavasti lukijat vielä lukevatkin sen kirjan.

Lisäksi olen saanut korvaamatonta apua historiantutkijoilta, kavereilta, kollegoilta, perheeltä, museoihmisiltä, matkaoppailta, murretutkijoilta, arkistonhoitajilta ja monelta muulta, kun olen tehnyt taustatutkimusta kirjaani varten.

Kaiken päälle on vielä iso liuta äidinkielenopettajia, lehtoreita, professoreita, apurahalautakuntien jäseniä, poliitikkoja, virkailijoita, sun muuta, jotka mahdollistavat tämän kaiken, ja jotka pitävät pienen kielialueen omaa ja omaleimaista kirjallisuutta tärkeänä.

Elokuvissa ja näytelmissä ja sanomalehdessä ja roolipeleissä ja melkein missä vaan muussa ilmaisumuodossa nämä tekijät ovat näkyvillä käsiohjelmassa tai lopputeksteissä tai tekijälaatikossa. Kirjassa ei koskaan. Kirjailija saa itse laittaa ne kiitoksiin, jos haluaa.

En ymmärrä alkuunkaan, miksi näin on. Suomalaista kirjallisuutta eivät tee vain kirjailijat. Sitä teemme me kaikki!

Myös lukijat. Kiitos teillekin! Ja hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää.

h1

Parnasso kehuu 1827:n

syyskuu 15, 2016

Turun palosta kertova historiallinen katastrofiromaani 1827 kehuttiin Parnassossa 1.9.2016. ”…palaset napsahtelevat kohdalleen hämmästyttävän hyvin sekä maailman että juonen kannalta.”

Parnasson arvostelu. Julkaistu tekijän ja päätoimittajan luvalla.

Parnasson arvostelu. Julkaistu tekijän ja päätoimittajan luvalla.

h1

TS: Turkulainen Da Vinci -koodi on valmis!

elokuu 1, 2016

Turun Sanomien arvostelu romaanistani 1827 ilmestyi tänään ja se on ylistävä. Kylläpä vierähtää kivi sydämeltä!

”Yksityiskohtainen palon kuvaus koskettaa varmasti etenkin turkulaisia, sillä kirjailija visualisoi sen todella taitavasti jokaista kadun nimeä myöten. Romaanin kiinnostavinta antia ovat kuitenkin tulkinnat palon syttymissyistä, ja niiden ympärille fantasiafiktioistaan tunnettu Pohjola rakentaa todellisen salajuonien verkon.

1827 on jännittävä ja viihdyttävä romaani, joka luultavasti kiinnostaa myös nuoria lukijoita. Elävää historiankirjoitusta!

Turkulainen Da Vinci -koodi on valmis!”

Veijo Hietala, Turun Sanomat, 1.8.2016

STT_20160801_TS_0011_print.pdf

h1

Mike Pohjola Ropeconissa

heinäkuu 17, 2016

Pohjois-Euroopan suurin itsenäinen roolipelifestivaali Ropecon pidetään tällä kertaa Helsingin Messukeskuksessa heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Itselläni tapahtumassa jännittävintä on pitkään työn alla olleen uuden romaanini julkaisu.

Pidämme myyntialueella pöytää, jossa myymme sekä 1827-romaania, Myrskyn sankareita että muita tuotoksiani. Ehkä jotain pientä kilpailuakin on luvassa. Sen lisäksi järjestän peräti viisi ohjelmanumeroa!

1827 on romaani Turun palosta.

1827 on romaani Turun palosta.

Pe 29.7. Klo 21-22
1827 ROMAANI TURUN PALOSTA
Mike Pohjolan uusi romaani julkaistaan Ropeconissa. Historiallinen katastrofiromaani kertoo Turun palosta, jossa suuri osa kaupungista tuhoutui. Mutta kukaan ei tiedä, miksi kaupunki paloi – ei kukaan paitsi Mike.
Sali 201

Pe 29.7. Klo 23-01
1827 INFERNAL MUSICAL
Tule katsomaan yöleffanäytökseen Mike Pohjolan käsikirjoittama, vuonna 2011 Turun Logomossa esitetty 1827 Hevimusikaali. Tarina kulkee löyhästi käsi kädessä tuoreen kirjajulkaisun kanssa.
Sali 201

Mikko Vihervaaran ottama kuva 1827 Infernal Musicalista.

Mikko Vihervaaran ottama kuva 1827 Infernal Musicalista.

La 30.7. Klo 10-12
BALTIC WARRIORS – VIIKINKIZOMBIT PELASTAVAT ITÄMEREN
Viime kesänä pidettiin maailman kansainvälisin larppikampanja Baltic Warriors, joka oli myös merensuojeluun keskittyvä transmediateos. Mitä on meren rehevöityminen ja miksi siitä voi kertoa vain viikinkizombien avulla? Mike Pohjola kertoo ja näyttää videoita.
Sali 206

Zombie vikings crawling from the Baltic Sea to the shores of Poland in Baltic Warriors Sopot.

Zombie vikings crawling from the Baltic Sea to the shores of Poland in Baltic Warriors Sopot.

La 30.7. Klo 14-15
WRITING FOR PARTICIPATION
Participatory narration is a common feature of role-playing games, but it can also be applied in television, theater, advertisement and video games, among many others. Mike Pohjola is an award-winning transmedia screenwriter who will be talking about his own experiences on the subject and giving out tips on how to utilize your role-playing knowledge in the world of media.
Sali 208

Age of the Tempest – Sword of the High King.

SU 31.7. Klo 10-11
AGE OF THE TEMPEST – ROLEPLAYING FOR KIDS AND BEGINNERS
Age of the Tempest – Sword of the High King is a tabletop roleplaying game for kids and beginners. It was published in Finnish three years ago to wide acclaim. This year it’s out in English!
Sali 204-205

Nähdään conissa!

h1

Mike Pohjolan Tracon-ohjelma

marraskuu 26, 2015

Olen viikonloppuna kunniavieraana Tracon Hitpoint -roolipelitapahtumassa Tampereella ja piipahdan samalla reissulla Tulenkantajien kirjakaupassa. Hitpointissa julkaistaan uusi Myrskyn sankarit -lisäosa Raudan laulu – Superlisäosa edistyneille pelaajille. Tässä viikonlopun ohjelma.

siitoin_kansiPerjantai 18-19 Tulenkantajien kirjakauppa: Kerron kirjasta Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa?

Pekka Siitoin (1944-2003) oli jotain kylähullun ja terroristin välistä ja toimi linkkinä Kolmannen valtakunnan ja 2000-luvun äärioikeiston välillä. Samalla hän oli myös omanlaisensa vapauden ja liberalismin kannattaja. Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa? -kirjassa useat kirjoittajat ristivalottavat Siitoimen persoonaa ja merkitystä.

Hämeenpuisto 25.

Lauantai 15-17 Kunniavieraspaneeli: Koko perheen roolipelit

Tracon Hitpointin kunniavieraat Miska Fredman ja Mike Pohjola ovat suunnitelleet roolipelejä kaikenikäisille. Mitä täytyy ottaa huomioon kun suunnitellaan kuusivuotiaalle? Kuinka peli sujuu koko perheen kesken? Tule kuuntelemaan Astraterran ja Myrskyn Sankareiden suunnittelijoita!

Tammerkosken koulutalo, Juhannuskylän koulu. Rautatienkatu 3-5.

raudanlaulu_etukansiLauantai 20-21 Mike Pohjola: Elämä ja teot

Kunniavieras Mike Pohjola kertoo pelisuunnittelijan ja kirjailijan elämästään, larppaamisesta ja muista projekteistaan. Puhun myös Pekka Siitoimesta sekä uudesta Myrskyn sankarit -lisäosasta Raudan laulu.

Tammerkosken koulutalo, Juhannuskylän koulu. Rautatienkatu 3-5.

Sunnuntai 12-13 Interaktiivisuuden käsikirjoittaminen

Mike Pohjola on tehnyt osallistuvaa ja interaktiivista tarinankerrontaa monessa eri muodossa: transmediaa, roolipelejä, larppeja, interaktiivista teatteria ja valinta romaaneja. Mutta miten tarinan voi kirjoittaa, jos katsoja, lukija tai pelaaja saa valita, mitä siinä tapahtuu? Interaktiivisuuden käsikirjoittamisen lyhyt oppimäärä.

Tammerkosken koulutalo, Juhannuskylän koulu. Rautatienkatu 3-5.

Lisäksi lauantaina 12-20 ja sunnuntaina 10-17 on Traconissa myyntipöytä, jossa myydään kirjojani ja pelejäni. Piipahtelen siellä myös aina ehtiessäni. Nähdään Tampereella!

tausta_banneri

h1

Katajainen kansa Suomi 100 -hankkeeksi

marraskuu 6, 2015

Sain eilen tietää, että työn alla oleva interaktiivinen romaanini Katajainen kansa on valittu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 ohjelmaan. Kiitos ja jes! Kirja ilmestyy vuonna… no, arvaatte kyllä!

Tässä pieni pätkä romaanista vuoden 1917 alusta. Sitä ennen on jo päätetty, mistä olosuhteista päähenkilön tarina alkaa. Tässä tapauksessa päähenkilö on epärehellisen torppari Fredrikssonin huutolainen.

SuomiFinland100-banneri_valkoinen_RGB_790x444_14845

Taksvärkkihuijaus

Fredriksson on Gyldenhjelmin kartanon torppari. Osana vuokraansa hänen on lähetettävä työväkeään tekemään päivätöitä eli taksvärkkiä kartanon maille.

Kusti Fredriksson on kuitenkin kevätkylvöjen aikaan päättänyt pitää parhaat renkinsä ja piikansa omalla pellollaan, ja lähettääkin tilalle sinut, muut huutolaiset, luottovangin, kunnalliskodista tulleen mummon ja vieressäsi kunnantalolla seisseen mustalaisukon. Sen verran sinäkin ymmärrät, että nämä eivät ole mitään kelvollista työväkeä.

Teitä vahtimaan Fredriksson lähettää tyttärensä Olgan, joka on melkein aikuinen niin kuin sinäkin.

Kartanossa piisaa töitä: lantaa on kärrättävä navetoista pelloille, verkkolankoja kehrättävä ja muutenkin tehtävä kaikki kevättyöt. Sinä olet ahkera, mutta joistain taksvärkkiläisistä ei ole mitään hyötyä.

Rouva Gyldenhjelmin pehtoori tulee paikalle ja puhuttelee Olgaa.

”Mitä tämä on olevinaan? Tällaista roskaväkeäkö teidän isänne kuvittelee lähettävänsä?”

Fredrikssonin tytär yrittää selitellä tilannetta, mutta pehtoori on raivoissaan. Sinä voit vaikuttaa tilanteeseen!

Jos kerrot pehtoorille Fredrikssonin huijauksesta, siirry kohtaan Fredriksson kärähtää.

Jos yrität selittää tilanteen parhain päin, siirry kohtaan Pehtoorin suostuttelu.

Jos väität olevasi menossa Olgan kanssa naimisiin, siirry kohtaan Hätävalhe häistä.

Jos seuraat tyytyväisenä tilanteen kehittymistä, siirry kohtaan Riita pahenee.

Mitä sitten tapahtuu? Päähenkilön teot valitsee lukija, niiden seuraukset kertoo kirjailija – ja joskus myös sattuma. Ei ole suuri spoileri, että vuotta myöhemmin on käynnissä sisällissota, mutta päähenkilö saattaa vielä päätyä kummalle tahansa puolelle – tai ei kummallekaan. Jos edes selviää hengissä sinne asti…