Solmukohta on mahtava!

Kirjoitin englanniksi ajatuksia ja muisteloita viime viikonlopun Solmukohdasta. Tällaisia:

Some thoughts and reminiscences from this year’s Solmukohta (Knutepunkt) in Finland. Solmukohta started as a conference/festival of Nordic larpers and has become a conference/festival of international larpers interested in the tradition of Nordic larp.

I’ve been a regular Knudepunkt goer since the third one in 1999. I haven’t missed a single event before last year’s one in Denmark. Which meant it was amazing to go back there this year when it was held in Helsinki.

This year apart from all the Nordics, I talked to people from Russia, Croatia, Israel, Germany, England, Latvia, Italy and the United States. On top of that I know we had visitors from pretty much all around Europe from Portugal to Latvia, from England to Bulgaria. So it’s really becoming international.

The editor of this year’s Solmukohta book States of Play, Juhana Pettersson, observed that ”Nordic larp” has become a tradition independent of the Nordic countries. So you can have Nordic larp in Mexico or Egypt. But you can also have larps in Finland that belong to some other tradition or remain more or less unaffected by that tradition. And that way you can even have Nordic larp being in dialogue with Finnish larp, and I guess my own Täällä Kirjokannen alla had quite a bit of that going on.

For me the whole experience started with the Nordic Larp Talks on Wednesday in Club PRKL in downtown Helsinki. You can see my talk titled How To Become a God, and all the others here.

Would you buy a used god from this man? Photo by Tuomas Puikkonen.

Next day all three hundred and sixty of us got on buses that drove us to the conference hotel Kiljavanranta next to some lake in the middle of the Finnish forest with some patches of snow left.

I ran two programs this year. One was called the Folk Fantasy Workshop, based on my article in States of Play (PDF). I gave a short presentation on the world in Täällä Kirjokannen alla, and then we started workshoping on taking each participants’ own country/nation/tribe/city/identity and turning that into a folk fantasy world. We had people from Sweden, China, Croatia and Russia present, and we had hardly gotten started when we already had to stop. The workshop might’ve been over ambitious, but I think the participants still made some interesting connections and maybe had some ideas they can later use for whatever they wish.

The other item was originally titled Contacting the Characters Within You, a self-help kind of approach to taking the roles and characters we carry around with us and using them for other things. Since the workshop was scheduled for Sunday morning, I had to rename it Hangover Yoga Workshop (and Contacting the Characters With You).

We started with twenty minutes of simple yoga exercises designed not to feel too bad for the hungover people, and wake everybody up a little bit. Then we started meditating on the characters we’ve played trying to identify five archetypes. The Good One, The Trickster, The Leader, The Shadow and The Brain. Not everybody had experience with all of these, but I think people sort of got the idea. We examined each one a little bit, and then chose two of them. Those two we made our own, trying to develop their physical language and put them on and off faster and faster. The idea was that the participants could learn to call on these characters in tricky situations in their ordinary life. For example a test might be very difficult for the participant in their everyday role, but putting on the role of The Brain might help them deal with it better. Different situations might require taking on different roles, and these sorts of exercises will hopefully help people to identify them better.

I think the workshop was a success since many people came to thank me for it later. I’m not an expert yoga master, either, but I think that went fine, as well.

One of the many highlights was being able to buy an early copy of Leaving Mundania from the author Lizzie Stark. I knew who she was since people had told me she visited last year’s Knudepunkt in Copenhagen. Leaving Mundania is a non-fiction book about larpers and the larp scene. It mostly focuses on larp in the United States, but the last chapter is titled Knudepunkt Blew My Mind. It was thrilling to read an excited outsider’s perspectives on the whole scene and the games we play and the the people we know. Of course, Lizzie’s not an outsider anymore.

She signed my copy ”Turku this!” Ironically, I accidentally left the book in the Turku School room (all the rooms were named after concepts in larp theory). So I really did Turku it. The next day it was gone. If you have it, I want it back!

The Pan-European tv drama / larp / transmedia experience The Spiral (formerly The Artists) is partly built by larpers, specifically Martin Ericsson and Adriana Skarped.  They showed us a sneak preview of the tv show’s trailer, which seemed really cool. Parts of the whole thing are made through a larp, as some sort of mocumentary. Difficult to explain, but you should totally follow it when it airs in September in several European countries including Finland. Or take part in the larp parts – it’s not too late!

Some players of The Spiral with game mistress Adriana Skarped in the middle.

The social aspect is very important in these events. Even though I went to bed quite early on two nights, I had a chance to party it out Saturday. DJ Hakkis’s 90’s gothic hits marathon was well appreciated! Also interesting discussions on commercial larps in Siberia, how Taoism relates to the works of Ursula K. Le Guin, politics in Israeli larps, German film funding, the great roleplaying theories of the day, capitalism and socialism in post-apocalyptic Swedish larps and lots of other great stuff.

There’s an influential indie roleplaying scene mostly in the US, but also internationally, that used to be associated with the forum The Forge. Over the years they’ve sent one or two ambassadors that usually get converted, but this time it seemed like there was a whole faction of these great people. Some came to preach, others to listen, but continuing this dialogue between ambitious clicks is very fruitful. The Swedish/Danish jeepform tradition is, I think, a sort of love/hate child between Nordic larp, US indie and Danish tabletop. The US indie crowd is discussing Solmukohta at the Story Games forum.

Ideas on jobs available for larpers because of their larping skils.

Some random notes  I made during the event:
”We have a special way of playing the post-death game.” -Alexey Fedoseev on Russian larps.
A StPetersburg game had in-game elections. If the conservatives won, the city was taken into history. With liberals, to the future.
Larps are not artificial, they are artifactual.
The Hollow Man Syndrome = there is no character, the player has to use their own experiences.
Read the book The Art of Curating Worship, a guidebook for Christian priests.

Solmukohta 2012 appreciation thread: http://laivforum.net/threads/20275-Solmukohta-2012-appreciation-thread!
Solmukohta talk on Twitter is here: https://twitter.com/#!/search/%23sk2012
My Nordic Larp Talk: http://nordiclarptalks.org/post/20957499776/how-to-become-a-god-mike-pohjola

A Finnish delicacy with an informative sign.

 

1827 – Infernon kansi

Seuraava romaanini 1827 – Inferno ilmestyy syksyllä! Se kertoo Turun palosta ja viime vuonna esitetty hevimusikaali 1827 – Infernal Musical pohjaa samaan tarinaan. Liittykää kirjan Facebook-tykkääjäksi, niin saatte tietää aina tuoreimmat kuulumiset.

Tänään julkistin kirjan kannen, joka on mahtavan Tuomo Parikan käsialaa:

Yleensä kirjaa ei saisi arvioida kansien perusteella, mutta nyt se ei haittaisi 🙂

Kesänovelleja

Lähden pian kesälaitumille täältä työhuoneeltani, joten tarjoankin teille vähän kesälukemista. Minulta ilmestyi nimittäin eriskummallinen kertomus sekä Ylioppilaslehdessä että Aalto-yliopiston Ainossa.

Olen kirjoittanut ja ideoinut nämä aivan eri aikaan, mutta molemmissa nuori aikuinen helsinkiläinen matkustaa Karjalaan nostalgisoimaan. Huomio, Markku Pölönen, tarinoiden elokuvaoikeuksia ei ole vielä myyty! Paljon muuta yhteistä näillä ei olekaan, paitsi ehkä että molemmat ovat myös vähän arkirealismista irrallaan, mutta niinhän minulla usein…

Ylioppilaslehden kesänovelli on nimeltään Vanhan linnan salaisuus, ja löytyy myös nettimuodossa.

Ainossa on kolmeosainen seikkailu nimeltä Maan korvessa. Se ilmestyi Ainoissa 2/2011, 3/2011 ja 4/2011. Ensimmäinen lehdistä on näköislehtenä netissä (tarina alkaa ihan loppusivuilla), muita joutuu ilmeisesti vielä odottelemaan…

Ihmisen poika -esittely

Gummeruksen syyskauden katalogi ilmestyi vähän aikaa sitten. Siinä esitellään kaikki kesän ja vuodenvaihteen välillä ilmestyvät kirjat, ja mukana on omaelämäkerrallinen Jeesus-romaanini Ihmisen poika. Jeesuksen kuoleman ja pian tapahtuvan ylösnousemuksen kunniaksi julkaisen nyt kirjan esittelytekstin ja kansikuvan.

Jeesus tulee, oletko valmis?

Mike Pohjola
Ihmisen poika

Eräänä päivänä pieni Julius Sariola kiipeää leikin lomassa korkeaan puuhun ja putoaa. Kuin ihmeen kaupalla hänen saappaansa tarttuu oksaan, ja Julius pelastuu. Kun hän kertoo tapauksesta äidilleen, tämä kertoo suojelusenkelin pelastaneen hänet, koska Jumalalla on hänelle vielä tehtävä maailmassa.

Tapaus jää vaivaamaan tiukan uskonnollisessa perheessä kasvavaa Juliusta, ja jossain vaiheessa hän oivaltaa, mikä on tuo Jumalan hänelle varaama tehtävä: Julius on Jeesuksen toinen tuleminen. Koska hän tietää, että lopun aikoina tulee vääriä profeettoja, hän ei kerro asiasta kenellekään. Elämäänsä hän alkaa kuitenkin elää valmistautuen vaivihkaa tulevaan tehtäväänsä, mikä se ikinä onkin.

Ihmisen poika on kertomus uskosta ja epäilystä, Commodore 64 -koneista, roolipelaamisesta, Jerusalemin syndroomasta ja Turun taudista. Se on 70-luvulla syntyneiden sukupolviromaani ja ajaton myytti, omaelämäkerrallinen tarina ja tietoinen antirealistinen konstruktio. Ennen kaikkea se on valloitava lukuelämys.

Mike Pohjola (s. 1978) on kirjoittaja ja pelisuunnittelija, joka opiskelee TaiKissa elokuvakäsikirjoittamista. Hän on aiemmin julkaissut mm. nuortenromaanin Kadonneet kyyneleet ja ollut tekemässä Emmy-palkittua tv-sarjaa Ruotsissa. Omaelämäkerrallisen Ihmisen pojan elokuvaoikeudet on jo optioitu Hollywoodiin.

Hevimusikaaliin lisäesitys!

Käsikirjoittamani hevimusikaali 1827 – Infernal Musical on ollut mieletön menestys Turussa, olen vieläkin oikein poissa tolaltani. Vähän väliä Turun Sanomissa tuntuu olevan joku pääkirjoitus, joka käsittelee musikaalia. Siis Turun Sanomissa, joka ennen tunnettiin maailman ainoana urheilulehtenä, joka julkaisee kuolinilmoituksia!

Alkuperäinen esityskausi tammi-helmikuulla myytiin loppuun ja todella monet halukkaat jäivät ilman lippua. Toukokuulle tuli kolme lisäesitystä ja nekin myytiin päivässä loppuun. Nyt teatteri on onnistunut jotenkin järjestämään vielä yhden lisäesityksen 15.5.! Liput sinne tulevat myyntiin 2.3. Turun Nuoren Teatterin ja lippu.fi:n kautta. Nyt ei kannata hidastella, koska tämän jälkeen tämä ei enää toistu!

Esitystä ei harmikseni ole kovin paljoa paheksuttu, jopa entisen Turun piispan (nykyisen SDP:n kansanedustajan) Ilkka Kantolan kerrotaan pitäneen siitä, vaikka Suomen ensimmäinen arkkipiispa esitetään hieman kyseenalaisessa valossa. Mutta muutama ihminen sentään on pahastunut!

Turun Sanomissa kirjoitettiin tällä tavalla: ”Taas se nähtiin, että pirun kanssa ei pidä veljeillä. Alakerran suosikkimusiikilla ratsastava 1827 Infernal Musical on joutunut yläkerran mustalle listalle.” Pekko Honkasalon polvivamma ja Kristian Meurmanin oharit ovat siis Jumalan kostoa. Samaa epäili fundamentalistikristillinen Övertorneå-blogi.

Tällainen reaktio nyt oli odotettavissakin, mutta tästä saatananpalvojatytön pitämän Sokeiden silmien moraali -blogin kirjoituksesta olen aika ylpeä:

”Samaan aikaan arkkipiispa puolisoineen katsellessaan maailman menoa ja hallitsijavaltion ryssien elkeilyä Suomenmaalla tekevät asioista omat johtopäätöksensä lopunajoista päätyen paholaisenpalvontaan järkeiltyään Jumalan luomana/alaisena Saatanan olevan Jumalan tahdon asialla. (Piste minulta käsikirjoittajalle!) […] Nuivasanaisen moitteen tahdon kuitenkin lausua lankeamisesta arkkipiispan sonnustamiseen esityksen luppupuolella viihteestä tutuksi punaiseksi piruksi varustettuna lipevän myyntimiehen elkeillä ja talkshow-vitseillä, mikä on suoranaista Saatanan pilkkaa, jos jotain niin korkeaa ja pyhää voisi pilkata. (Piste pois käsikirjoittajalta.)”

Hevimusikaalia syytetään siis sekä jumalanpilkasta että saatananpilkasta! Pidän tätä melko hyvänä osumana! 🙂

Tiedote: Ihmisen pojasta optiosopimus Hollywoodiin

Gummerus jukaisi tällaisen tiedotteen tänään:

Ihmisen pojasta optiosopimus Hollywoodiin

Kirjailija Mike Pohjolan kirjoittamasta romaanista on tehty optiosopimus Hollywoodiin. Sopimuksen kohteena oleva romaani Ihmisen poika ilmestyy syyskuussa Gummeruksen kustantamana. Kirja kertoo uskonnollisessa perheessä kasvaneesta pojasta, joka ihmepelastumisensa jälkeen miettii, onko Jeesuksen toinen tuleminen.

Ihmisen poika -romaanin elokuvaoptio on myyty amerikkalaiselle näyttelijä-tuottaja Ron Gilbertille. Optiosopimuksella Gilbert on ostanut etuoikeuden ostaa teksti elokuvaksi tuotettavaksi. Mike Pohjolan Ihmisen poika -romaani on ”omaelämäkerrallinen Jeesus-romaani”, joka flirttailee suvereenisti kristinuskon kanssa. Tarinan kantavia teemoja ovat uskonnon lisäksi politiikka ja korruptio, seksuaalisuus, roolipelit ja identiteetti, sekä 80- ja 90-luvuilla kasvaminen. Päähenkilö rakentaa maailmankuvaansa vuoroin Raamatulla, vuoroin Star Trekillä.

”Kirjan muuttuminen Hollywood-elokuvaksi on erittäin pitkä prosessi, ja option myyminen on tällä pitkällä tiellä ensimmäinen ja välttämätön askel”, Pohjola kertoo sopimuksesta.

”On erittäin poikkeuksellista, että suomalainen romaani herättää kiinnostuksen kansainvälisen elokuvateollisuuden piirissä – puhumattakaan siitä että optiosopimus tehdään jo ennen suomalaisen kirjan ilmestymistä”, Gummeruksen kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Mikko Aarne toteaa.

Mike Pohjola on tehnyt monipuolista uraa kirjailijana, käsikirjoittajana, pelisuunnittelijana ja ohjaajana. Hänen esikoisromaaninsa Kadonneet kyyneleet (Gummerus) ilmestyi vuonna 2008. Pohjola on saanut töistään lukuisia palkintoja, mm. roolipelialan elämäntyöpalkinnon Kultaisen lohikäärmeen, Prix Europa –kilpailussa Kultaisen vasikan lyhytelokuvasta Baabelin metsä. Tämän lisäksi Pohjola oli mukana tuottamassa Sanningen on Marikaa, joka palkittiin Emmyllä parhaasta interaktiivisesta TV-palvelusta.

Pohjola opiskelee Taideteollisessa korkeakoulussa elokuva- ja tv-käsikirjoittamista. Ensi perjantaina saa Turussa ensi-iltansa Mike Pohjolan käsikirjoittama maailman ensimmäinen hevimusikaali 1827 – Infernal Musical, joka kertoo Turun palosta 4.9.1827. Biiseinä soivat heviklassikot Iron Maidenista Metallicaan sekä kotimaisen metallin suurimmat nimet.

Ron Gilbert ja Mike Pohjola. (Kuva: Anna Easteden)

Ihmisen poika lähetetty kustantajalle

Olen viimeiset pari vuotta kirjoittanut romaaniani Ihmisen poika aina, kun muilta töiltä, opiskelulta ja elämältä liikenee aikaa. Pari päivää sitten sain sen ensimmäisen version valmiiksi ja lähetin kustantajalle. Jos kirja painetaan tuollaisenaan, niin se olisi varmaan jotain 450-sivuinen tiiliskivi, eli tulihan sitä sepusteltua.

Kirja on omaelämäkerrallinen Jeesus-romaani, ja sijoittuu suurinpiirtein vuosiin 1977-2004. Taustalla on paljon omia nuoruudenkokemuksiani, joista tärkein on ihmepelastuminen jonka jälkeen aloin miettiä, onko Jumalalla minun varalleni joku erityinen suunnitelma… Olenko ehkä Jeesuksen toinen tuleminen?

Lisäksi larppaamista, ihmissuhteita, turpiinsaamista, rippileirejä, uskonnollisia kokemuksia, graffiteita, korruptiota ja kaikenlaista muuta jänskää. Pyrin myös maalaamaan kuvaa nuoruuteni Ulvilasta, Naantalista ja Turusta. (Sittemmin muutin tänne Helsinkiin, mutta sitä on maalailtu romaaneissa riittämiin.)

Kirjoittamisprosessi on ollut aikaaviepä ja henkilökohtainen, joten melko helpottavaa viimein saada käsikirjoitus pakettiin.

Pari viikkoa sitten kiersin kännykkäkamerani kanssa joitain kirjan tapahtumapaikkoja Turussa, tässä joitain kuvia tuolta kiertueelta:

Kultainen Lohikäärme!

Roolipelivuoden päätapahtuma Ropecon on taas takana. Festivaaleissa on jo seitsemän vuoden ajan jaettu Kultainen lohikäärme -elämäntyöpalkinto alan suurmiehille, kuten pelisuunnittelija Risto ”Nordic” Hiedalle, roolipelilehti Maguksen päätoimittaja Mika Laaksoselle ja Fantasiapelit perusteneille Tudeerin veljeksille. Olen itse pikkupoikana pelannut Nordicin roolipelejä ja ostanut Maguksia Fantasiapeleistä, joten kunniotukseni tätä vanhaa kaartia kohtaan on melkoinen.

Olikin mieletön fiilis, kun itse sain tänä vuonna tämän tunnustuspalkinnon. Kiitospuheessani olin hyvin liikuttunut, mutta sain silti puhuttua harrastuksen tulevaisuuden puolesta ja luvata viimein tehdä kauan kaipaamani suomenkielisen aloittelijaystävällisen roolipelin – ehkä jo ensi Ropeconiin.

Tässä koko lehdistötiedote:

Ropecon palkitsi roolipelikirjailija Mike Pohjolan Kultaisella Lohikäärmeellä

Ropeconin jakama tunnustuspalkinto Kultainen Lohikäärme jaetaan vuosittain tunnustuksena merkittävästä työstä suomalaisen roolipeliharrastuksen edistämiseksi. Palkitut ovat olleet harrastuskentän näkyviä hahmoja, pelijulkaisujoita, toimittajia ja muita vaikuttajia. Palkinto jaettiin nyt kahdeksatta kertaa.

Mike Pohjola on vaikuttanut harrastuskentässä 90-luvun puolivälistä asti. Hänen live-roolipelejään on pelattu niin Suomessa kuin maailmallakin, mm. kulttuurikeskuksissa ja taidenäyttelyissä. Pohjolan julkaisut pitävät sisällään roolipelit Myrskyn Aika (2003), Star Wreck (2006) sekä Tähti (2007). Tämän ohella Mike Pohjola on julkaissut mm. Sanaleikkikirjan (2008), sekä nuorten romaanin Kadonneet Kyyneleet (2008).

Pohjola on myös perustajajäsenenä The Company P:ssä, joka voitti 2008 parhaan interaktiivisen tv-palvelun Emmyn Ruotsissa järjestetystä Sanningen om Marika -projektista. Tällä hetkellä hän työstää Lontoossa toissalauantaina alkanutta, Nokian mahdollistamaa Conspiracy for Good -megaprojektia. Conspiracy for Good on osallistuvaa tarinankerrontaa ja peliä yhdistävä projekti, jossa pelaajat etsivät uuden matkapuhelinteknologian avulla vihjeitä edetäkseen tarinassa, joka pyrkii tukemaan kansalaisjärjestöjä. Projektin pääsuunnittelijana toimii Heroes-tv-sarjan ohjaaja Tim Kring.

Ropecon järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994 Paasitornissa, josta kävijämäärien kasvaessa tapahtuma siirtyi Espoon Dipoliin vuonna 1998. Samana vuonna taustaorganisaatioksi perustettiin Ropecon ry. Ensimmäisen tapahtuman seitsemästäsadasta kävijästä on nyt päästy parhaimmillaan lähes neljään tuhanteen, mikä kertoo omalta osaltaan roolipeliharrastuksen yleistymisestä.

Viime viikonloppuna järjestetty Ropecon on Euroopan suurin, vapaaehtoisvoimin järjestettävä roolipelialan harrastajatapahtuma. Nyt seitsemättätoista kertaa pidetyn tapahtuman suosio on kasvanut vuosi vuodelta ja se keräsi tänäkin vuonna yli 3200 alan harrastajaa Espoon Dipoliin.

17. Ropecon järjestettiin Espoon Dipolissa 23.7. – 25.7.2010.

Tarina Conspiracy For Goodista alkanut

Conspiracy For Good on yhdistelmä osallistuvaa tarinankerrontaa, peliä ja pyrkimystä tukea ihan oikeita kansalaisjärjestöjä. Tarina on nyt lähtenyt toden teolla käyntiin, joten blogista kannattaa tsekata päivittäin uudet videot. Tarinamme alkaa Sambiassa:

Conspiracy For Goodin webbisivuilla on paljon lisää videoita, keskustelua ja arvoituksia näihin liittyen… Mitä Blackwell Briggs tekee Sambiassa ja voiko sen estää? Missä David, Nadirah ja Ann Marie ovat nyt?

Hevikuva

Toissaviikolla oli käsikirjoittamani hevimusikaali 1827 – Infernal Musicalin harjoitusviikonloppu ja promokuvaukset. Tässä yksi hieno kuva, josta tulee hyvin esiin sekä aikakausi, heviys että Turun palo. Liittykää faneiksi Facebookissa!