Vietimme kavereiden kanssa pitkän viikonlopun Romaniassa – maassa, joka tunnetaan erityisesti pahiskaksikosta Dracula ja Ceausescu. Vlad tykkäsi seivästelemisestä, Nicolaen bravuuri puolestaan oli poliittisten vastustajien säteilyttäminen eli ”radu”. Yhtäkkiä kaikilla dissidenteillä olikin joku hupaisa pikku syöpä.
Draculan linnaan emme valitettavasti päässeet, mutta Ceausescun palatsi oli sitäkin isompi. Sen alta olikin jyrätty kuudesosa Bukarestia. Sisätilat, joissa kävimme muistuttivat kukin erilaisten hotellien auloja. Jossain vähäpätöisemmissä maissa, esimerkiksi Suomessa, on tapana valita joku tietty tyyli, mutta kommunistisessa Romaniassa valittiin samalla vaivalla kaikki tyylit, kun huoneita kerran riitti. Nykyään palatsiin mahtuvat mm. parlamentti, nykytaiteen museo ja pilvin pimein yksityisiä konferensseja ja muuta jänskää.
Transilvaniassa olimme vain kaksi päivää, vaikka myöhemmin paljastui, että se oli Bukarestia noin miljoona kertaa coolimpi paikka. Keskiaikaisia kyliä, vuorinäköaloja, gondolihissejä, goottilaisia katedraaleja ja linnoja. Pääsimme katsomaan Sormusten herra -henkisiä maisemia pikkukylän yhteydessä olevasta talonpoikaislinnakkeesta. Sieltä on torjuttu turkkilaisten, saksalaisten ja vampyyrien hyökkäyksiä.
Kasvisruokaa oli vähän vaikea löytää, varsinkaan kun englannilla, saksalla tai edes ravintola-italialla ei aina pärjännyt. Vähä- tai edes keskirasvaisen ruoan löytäminen sen sijaan oli täysin mahdotonta.
Bukarestissa erääksi kohokohdaksi jäi varmaankin sattumankaupalla löytämämme ravintola, johon menimme juhlimaan erään matkaseuralaisen syntymäpäiviä. Heti istuuduttuamme pöytäämme alkoi Moulin Rouge -henkinen cancan-esitys.
Radu!