Kultainen Lohikäärme!

Roolipelivuoden päätapahtuma Ropecon on taas takana. Festivaaleissa on jo seitsemän vuoden ajan jaettu Kultainen lohikäärme -elämäntyöpalkinto alan suurmiehille, kuten pelisuunnittelija Risto ”Nordic” Hiedalle, roolipelilehti Maguksen päätoimittaja Mika Laaksoselle ja Fantasiapelit perusteneille Tudeerin veljeksille. Olen itse pikkupoikana pelannut Nordicin roolipelejä ja ostanut Maguksia Fantasiapeleistä, joten kunniotukseni tätä vanhaa kaartia kohtaan on melkoinen.

Olikin mieletön fiilis, kun itse sain tänä vuonna tämän tunnustuspalkinnon. Kiitospuheessani olin hyvin liikuttunut, mutta sain silti puhuttua harrastuksen tulevaisuuden puolesta ja luvata viimein tehdä kauan kaipaamani suomenkielisen aloittelijaystävällisen roolipelin – ehkä jo ensi Ropeconiin.

Tässä koko lehdistötiedote:

Ropecon palkitsi roolipelikirjailija Mike Pohjolan Kultaisella Lohikäärmeellä

Ropeconin jakama tunnustuspalkinto Kultainen Lohikäärme jaetaan vuosittain tunnustuksena merkittävästä työstä suomalaisen roolipeliharrastuksen edistämiseksi. Palkitut ovat olleet harrastuskentän näkyviä hahmoja, pelijulkaisujoita, toimittajia ja muita vaikuttajia. Palkinto jaettiin nyt kahdeksatta kertaa.

Mike Pohjola on vaikuttanut harrastuskentässä 90-luvun puolivälistä asti. Hänen live-roolipelejään on pelattu niin Suomessa kuin maailmallakin, mm. kulttuurikeskuksissa ja taidenäyttelyissä. Pohjolan julkaisut pitävät sisällään roolipelit Myrskyn Aika (2003), Star Wreck (2006) sekä Tähti (2007). Tämän ohella Mike Pohjola on julkaissut mm. Sanaleikkikirjan (2008), sekä nuorten romaanin Kadonneet Kyyneleet (2008).

Pohjola on myös perustajajäsenenä The Company P:ssä, joka voitti 2008 parhaan interaktiivisen tv-palvelun Emmyn Ruotsissa järjestetystä Sanningen om Marika -projektista. Tällä hetkellä hän työstää Lontoossa toissalauantaina alkanutta, Nokian mahdollistamaa Conspiracy for Good -megaprojektia. Conspiracy for Good on osallistuvaa tarinankerrontaa ja peliä yhdistävä projekti, jossa pelaajat etsivät uuden matkapuhelinteknologian avulla vihjeitä edetäkseen tarinassa, joka pyrkii tukemaan kansalaisjärjestöjä. Projektin pääsuunnittelijana toimii Heroes-tv-sarjan ohjaaja Tim Kring.

Ropecon järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994 Paasitornissa, josta kävijämäärien kasvaessa tapahtuma siirtyi Espoon Dipoliin vuonna 1998. Samana vuonna taustaorganisaatioksi perustettiin Ropecon ry. Ensimmäisen tapahtuman seitsemästäsadasta kävijästä on nyt päästy parhaimmillaan lähes neljään tuhanteen, mikä kertoo omalta osaltaan roolipeliharrastuksen yleistymisestä.

Viime viikonloppuna järjestetty Ropecon on Euroopan suurin, vapaaehtoisvoimin järjestettävä roolipelialan harrastajatapahtuma. Nyt seitsemättätoista kertaa pidetyn tapahtuman suosio on kasvanut vuosi vuodelta ja se keräsi tänäkin vuonna yli 3200 alan harrastajaa Espoon Dipoliin.

17. Ropecon järjestettiin Espoon Dipolissa 23.7. – 25.7.2010.

Advertisement

Kustantajista

Ville Vuorela mietti blogissaan suhdettani kustantajani Johnny Knigan kanssa, ja miksi minä saan kirjoittaa fiktiota, mutta hän ei. Ensin pieni korjaus: WSOY:n omistama Johnny Kniga Kustannus kustansi Myrskyn ajan vuonna 2003, mutta ei sen jälkeen halunnut julkaista kaunokirjallisuuttani.

Niinpä vaihdoin kustantajaa ja olen nykyään Gummeruksella. Gumma julkaisikin vuonna 2008 esikoisromaanini Kadonneet kyyneleet ja myös Sanaleikkikirjan. Sieltä ilmestyy varmaan ensi vuonna myös Ihmisen poika, ainakin itse olen heihin tyytyväinen. Suosittelen muillekin!

Kustantaja ei päätä, mitä kirjailija saa kirjoittaa, ellei halua maksaa kirjoitustyöstä kunnon ennakkoja joilla voi päästä jo tuntipalkoille. Näin taisi käydä Hannu Raittilalle, jolta tilattiin Mannerheim-romaani. Raittila tosin purki sopimuksen, koska aihe ei sittenkään sytyttänyt tarpeeksi.

Kustantaja päättää, mitä haluaa tehdä kirjoitetulle käsikirjoitukselle, mikäli kirjailija sitä heille tarjoaa. Yleensä kaunokirjallisuuden sopimukset tehdään valmiista tai lähes valmiista käsiksestä, tietokirjassa voi riittää aihe ja tieto kirjailijan pätevyydestä. Vain hyvin harvoin kustantaja ja kirjailija sitoutuvat toisiinsa ennen kirjan kirjoittamista, mutta WSOY ja Jari Tervo tekivät muutama vuosi sitten sopimuksen Tervon kolmen seuraavan kirjan julkaisemisesta. Ainakin Tervo on sopimusta viime viikkoina katunut.

Olen usein ihmetellyt BTJ Kustannuksen bisnesmallia, mutta emoyhtiö BTJ Finland Oy osti hiljattain Kustannusosakeyhtiö Avaimen ja fuusioitti kustannustoimintansa siihen. Vuorelan uuden Häirikkötehdas-kirjan kustantaa siis Avain.

Avaimella, kuten kaikilla normaaleilla kustantamoilla tieto- ja kaunokirjat jaotellaan selkeästi erilleen. Jako ei ole mutkaton – esimerkiksi roolipelikirjat yleensä sisältävät aika paljon fiktiota, mutta ovat myös opaskirjoja roolipelin pelaamiseen. Samoin Sanaleikkikirjanihan olisi voinut vertautua runo- tai aforismikirjoihin, mutta ilmestyi kuitenkin tietopuolelta. Elämäkerrat ovat yleensä tietokirjoja.

Ville Vuorelan Pelintekijän käsikirja on selvästi tietokirja, omaelämäkerrallinen Elämäpeli jossain sieltä välistä. Häirikkötehdas käsittelee ymmärtääkseni Vuorelan omia kouluaikoja omaelämäkerrallisesti, mutta niin tekee myös esimerkiksi Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ja oma Ihmisen poikani, ja ne ovat selkeästi romaaneita. Vuorela voisi aivan hyvin ottaa yhteyttä kustantajaansa Avaimella ja sanoa, että aikoo kehittää kirjaansa proosallisempaan suuntaan ja etäännyttää päähenkilöä itsestään. En usko, että kustantamo sen vuoksi haluaisi vetäytyä sopimuksesta, jos kirja muuten on hyvä.

Ja ennen seuraavan kirjan kirjoittamista voikin ottaa suoraan kustantajaan yhteyttä ja sanoa, että ajattelin kirjoittaa tällaisen romaanin, kiinnostaako. Vastaus on luultavasti: ”Alustavasti kyllä, kirjoita käsikirjoituksen ensimmäinen versio, niin katsotaan.”

Ihmisen pojan kanssa halusin jo alkuvaiheessa palautetta kustantajalta, ja sainkin. Esimerkiksi kerronta muuttui paljon kronologisemmaksi ja sain hyviä neuvoja siitä, mikä toimii ja mikä ei. Syyskesästä ensimmäinen käsisversio valmistunee ja sitten alkaakin iso urakka yhteistyönä, kun mietitään, miten siitä saisi myös lukijalle parhaan mahdollisen kokonaisuuden.

Voimia kaikille kirjailijatovereille ja sellaisiksi aikoville!