Kansanedustaja ehdotti kolminaisuusoppia kouluihin

Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko teki kirjallisen kysymyksen lukujen summaamisen opettamisesta.

Niikon mielestä vain yhteenlaskuteorian opettaminen ei kasvata koululaisia kriittisiksi.

– Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden mukainen oppimistavoite tutkivasta ja kriittisestä oppijasta voi toteutua ja vaihtoehtoiset teoriat lukujen summaamisesta otetaan opetussuunnitelmassa huomioon? muotoili Niikko opetusministerille huhtikuun 10. päivänä osoittamassaan kysymyksessä.

Kansanedustaja Mika Niikko (ps).

Niikko huomauttaa, että sen sijaan, että opetetaan automaattisesti 1+1=2, se pitäisi nähdä vain yhtenä teoriana muiden joukossa. Hänen mukaansa tieteen ”tavoitteena ei ole saada selville lopullista totuutta, vaan esittää teorioita ja hypoteeseja”. Rinnakkaisena mallina voisi opettaa kolminaisuusopin mukaista näkemystä, että 1+1+1=1.

Kansanedustaja kirjoittaa, että “matematiikan opetussuunnitelma pohjautuu yhteenlaskuteoriaan, kun taas uskonnon opetussuunnitelma tarjoaa sille syvemmän arvopohjaisen merkityksen, kolminaisuusopin.”

Eri kristillisten, juutalaisten, islamilaisten, hindulaisten ja buddhalaisten uskontokuntien sekä wiccojen ja vapaa-ajattelijoiden johtajat kommentoivat, että Niikon ehdotuksen toteutuessa olisi myös opetettava, että 1+1+1=2, 1+1+1≠3, 1+1=1, 1+1=3, 1=1 ja 1=0.

Esitettiin myös, että 1 poistettaisiin matematiikan opetuksesta kokonaan, koska se voi loukata joidenkin maailmankatsomusten edustajia. Tällöin esimerkiksi kertolaskussa voitaisiin päätellä, että 7×3=20, 7×3=22 tai jopa 7×3=2.

“Valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti matematiikan merkitys on vaikuttaa oppilaan henkiseen kasvamiseen (OPS, 7.6, s. 158). Matematiikan opetus on siis hengellistä opetusta”, Niikko toteaa. “Historian opetuksen tehtävänä puolestaan on ohjata oppilasta kasvamaan vastuulliseksi toimijaksi, joka osaa käsitellä oman ajan ja menneisyyden ilmiöitä kriittisesti (OPS, 7.13, s. 222). Yhteenlaskuteoriaa voitaisiin pitää eräänä historiallisena ilmiönä, vaikka sitä opetetaankin osana luonnontieteitä.”

Opetusministeri Jukka Gustafsson vastasi Niikon kysymykseen maanantaina. Hänen mukaansa tällaiset kirjalliset kysymykset otetaan opetusministeriössä äärimmäisen vakavasti, mutta hän ei silti näe tarvetta muutoksiin. – Eri uskontojen jumaluusopit eivät ole tieteellisessä mielessä teorioita, eikä niitä siten voida esittää myöskään vaihtoehtoisina teorioina lukujen summaamiselle, ministeri kiteyttää vailla minkäänlaisia naurunpidätysvaikeuksia.

Hitler: Tshekkoslovakian miehitystä ei pidä yleistää natsien syyksi

Praha, 16.3.1939.

Saksan joukot miehittivät eilen Böömin ja Määrin saattaen loppuun Tshekkoslovakian valtauksen. Puheessaan Prahan linnassa valtakunnankansleri Adolf Hitler joutui puolustautumaan Iso-Britannian, Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Ranskan syytöksiltä sodanlietsonnasta.

Hitler saapuu Prahan linnaan ystäviensä kanssa.

”Missä tsekki, siellä rähinä. Tämäkin saadaan 100% varmasti vieritettyä kansallissosialistisen puolueen syyksi. Ensimmäinen mikä tuli mieleen on markkinointitempaus. Tshekkoslovakia sai valtavasti positiivista julkisuutta sen jälkeen kun sudeettialueet miehitettiin, mutta tässä mennään jo aika paljon vaarallisemmilla vesillä”, Hitler totesi.

Iso-Britannian pääministeri Neville Chamberlain pohti lukuisissa tweeteissään hyökkäyksen motiiveja. ”Voisiko joku kertoa mikä on akselivaltojen ja liittoutuneiden ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please. Koska olen seurannut molempien ääripäiden liikkeitä Euroopassa viime vuosina, enkä löydä eroja. Fasismi ja demokratia ovat tehneet paljon tuhoa historian saatossa. Yhdistettynä niiden tuho on varmaankin rajaton.”

”Kyseessä saattaa olla myös tshekkien ja slovakien keskinäinen kiista”, Hitler pohtii. ”Böömi ei nimittäin ole kovin suosittu Tshekkoslovakian porukoissa. Toki asialla ovat voineet olla myös kansallissosialistit. Kyllä niitäkin Tshekkoslovakian kokoisesta maasta aina kolme löytyy, ehkä jopa neljä tai viisi.”

Ulkoministeri von Ribbentrop

Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop puolustaa kuitenkin miehitystä Facebookissa. Hän kirjoitti statukseensa: ”mietiskelee, että mitäpä jos olisi vaikkapa hollantilainen, ranskalainen, belgialainen, tanskalainen, norjalainen tai luxemburgilainen ja sitten olisi vielä niinkin raukka, että ei edes päästäisi kritisoimaansa jengiä maahansa, niin kyllähän minua kusipäänä pidettäisiin. Pidetään toki ilmankin.” Statuksensa kommentissa von Ribbentrop jatkoi vielä aiheesta: ”Ja näille natseille(?) vinkiksi: Älkää seuraavan kerran näyttäkö ”natseilta”, kun pyritte tuollaiseen maahan sisään. Älkää myöskään marssiko ryhmässä, vaan muina miehinä muiden joukossa.”

Saatuaan eurooppalaisilta runsaasti kritiikkiä lausuntojensa johdosta, von Ribbentrop korosti olleensa liikkeellä huumorimielellä ja humalassa, ja täsmensi: ”Pitäisi ehkä olla vähän harkitsevampi näiden kirjoitusten kanssa. Ehkä pitäisi kirjoittaa tarkemmin, mitä tarkoittaa.”

”Tshekkoslovakiassa tapahtunut rikos ja sen taustat ja mahdolliset kytkennät selvitetään Kansainliiton tutkinnassa”, totesi Suomen sisäasiainministeri Urho Kekkonen. ”Kansainliitto on ollut viime aikoina huolestunut ääriliikkeiden aktiviteetin kasvusta ja eri ryhmien välisen vastakkainasettelun lisääntymisestä.”

Joseph Göbbels perheineen.

”Minäkö kiistäisin sen, että herrarotua arvostavien joukossa on vatipäitä, tai vatipäiden joukossa herrarotua arvostavia? En millään muotoa”, kuvailee tuntojaan Saksan propagandaministeri Joseph Göbbels. ”Kyse on siitä, seuraako herrarotuun arvostavien vatipäiden olemassaolosta, että herrarotu muuttuu alhaisemmaksi, vai että sen ylemmyydestä ei enää saisi puhua, koska puhuminen ruokkii vatipäitä?”

”Hölp pölp”, reagoi uutisiin Italian johtaja Benito Mussolini. ”En usko sanaakaan. Se on muuten uskomatonta, millaisiin valheisiin kommarit kykenevät.”

Prahan linnassa Hitler korosti, että koko miehitys oli itse asiassa ironiaa ja mustaa huumoria. Hän päätti puheensa kuolemattomiin sanoihin: ”Miten perustelet itsellesi sen, että voit olla rasistinen natseja kohtaan?”

(Myöhemmin natsit kiistivät NSDAP:n yhteydet natsismiin.)

Äärioikeisto Suomessa

Sain juuri luettua erinomaisen tietokirjan Äärioikeisto Suomessa – vastarintamiehiä ja metapolitiikkaa. Sen herkullisinta antia oli varmasti Perussuomalaisten ja Hommafoorumin analysointi, vaikka tai koska niissä oli paljon jo valmiiksi tuttua.

Oli myös kiinnostavaa lukea eurooppalaisen äärioikeiston historiasta 30-luvun fasismista tähän päivään. Omassa tiedoissani vuosien 1945 ja 2000 välillä olikin tässä melkoinen aukko, mitä nyt satunnaiset uusnatsit siellä piipahtivat. Mutta kaikki onkin samaa jatkumoa.

Hälyttävintä oli saada tietää kotimaisten uusnatsien, natsiskinien ja Suomen Vastarintaliikkeen toiminnasta, joka ei ole niin marginaalia tai järjestäytymätöntä, kuin olin uskonut ja toivonut.

Äärioikeisto Suomessa on kirjoitettu kiihkottomasti ja analysoiden, eikä myöskään perinteisiä puolueita tai vasemmistolaisia liikkeitä säästetä aiheelliselta kritiikiltä. (Esimerkiksi SDP:n Kari Rajamäki osoittautuu yhdeksi pahimmista valtapuolueen julkirasisteista.)

Suosittelen kaikille, erittäin valaisevaa luettavaa, jonka merkityksen pelkään vain kasvavan lähivuosina.

Hyvin tehty, Li Andersson, Dan Koivulaakso ja Mikael Brunila!

Turun taudin kasvot

Näkymä Brahenkadulta.

Turun tauti on sitä, kun rakennusalan firmat päättävät Turun rakennuspolitiikasta, eli käytännössä repivät valtuuston ja rakennuslautakunnan siunauksella vanhat talot maan tasalle ja pistävät rumia elementtikerrostaloja tilalle. Usein tähän liittyy esimerkiksi suojeltujen puutalojen äkillinen palaminen, kaupunginvaltuutettujen yllättävät sairastumiset ennen tärkeitä kokouksia (jotta grynderihenkiset varavaltuutetut pääsevät paikalle) ja paljon sellaista.

Kirjoitin ilmiön aiemmista kauheuksista romaanissani Ihmisen poika, mutta ei pidä luulla, että Turun taudista olisi päästy.

Paljon valtaa näissä asioissa keskittyy rakennuslautakuntaan. Siellä siis puolueiden (ei kaupunkilaisten) valitsemat edustajat päättävät siitä, millaisia rakennushankkeita viedään eteenpäin. Rakennushankkeita Turussa ajavia liikkeitä ovat esimerkiksi grynderit Hartela, Palmberg ja NCC.

Demokraattisesti toimivassa kaupungissa rakennuslautakunnan jäsenillä ja rakennusfirmojen edustajilla ei tietenkään ole minkäänlaisia kytköksiä. Hallintolain  28 §:n mukaan virkamies tai luottamushenkilö on jäävi, mikäli ”hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista” tai ”jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen läheiselleen” tai ”jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen”.

Turussa sen sijaan rakennuslautakunnan puheenjohtajana on pitkään ollut Raimo Huhtanen, jonka työpaikka oli Hartela. Mies oli siis mitä suurimmassa määrin jäävi kävelemään lähellekään kyseistä lautakuntaa.

Huhtanen ei ollut valtapuolueiden Kokoomuksen tai SDP:n mies vaan Vasemmistoliiton! Tärkeän lautakunnan puheenjohtajuus oli annettu vasemmistolle sillä ehdolla, että sen saa juuri gryndereiden luottomies Huhtanen. En tiedä, miksi tähän suostuttiin, mutta ehkä olisi kirpaissut liikaa jäädä vaille puheenjohtajuuksia.

(En myöskään tiedä, mitä asiaa Huhtasella ylipäätään oli Vasemmistoliittoon. Miehen linja on järjestelmällisesti kannattaa kaikkia rakennushankkeita riippumatta niiden yhteiskunnallisesta, kulttuurisesta tai ympäristöllisestä tuhoisuudesta. Tietenkään kaikki rakennushankkeet eivät ole ongelmallisia, mutta Huhtanen tekee puhtaasti, mitä grynderit määräävät. Kuten sivumennen sanoen tekee suuri osa myös SDP:stä ja Kokoomuksesta.)

Tällä kertaa Vasemmistoliitto ei enää suostunut saneluun eli nk. Turku-sopimukseen. Siitä neuvoteltaessa Kokoomus ilmoitti Vasemmistoliiton edustajille, että Vasemmistoliitto ei saisi yhtään lautakunnan puheenjohtajuutta, menettäisi kaupunginhallituksessakin yhden paikan. (Toisin kuin vaalitulos eli kaupunkilaisten kanta sanoisi.) Lisäksi Kokoomus ilmoitti, että Raimo Huhtasesta tulee rakennuslautakunnan puheenjohtaja.

Vasemmisto sanoi ei. Tästä rangaistukseksi puolue menetti pari lautakuntapaikkaa.

Mitä teki Kokoomus? Ehdotti Raimo Huhtasta omalla mandaatillaan rakennuslautakuntaan. Tätä, ystäväni, tätä on Turun tauti. Puoluekannalla ei ole väliä, kunhan kyselemättä ajaa grynderien asiaa. Siis yksi Kokoomuksen edustajista rakennuslautakunnassa on Vasemmistoliiton jäsen. Täysin päätöntä.

Netissä spekuloidaan, että nimitysehdotus olisi palkinto siitä, että Huhtanen (toisin kuin koko muu vasemmisto) valtuustossa äänesti 18.6.2012 Toriparkin puolesta.

Mitä voimme tehdä? Emme paljon mitään, paitsi pitää asiaa esillä ja näkyvillä. Johonkin valtapuolueiden, gryndereiden, rahamiesten ja muiden hyvien veljien kehtaaminen Turussakin loppuu. Mikäli asiaa ei taas haudata hiljaisesti.

Kolumni: Kuka poimii maan hedelmät?

Kaivoslakia koskeva kolumnini, joka julkaistiin Turun Sanomissa 24.11.2012.

Ehdotan Itämeriunionia saksalaislehdessä

Minua haastateltiin Frankfurter Allgemeine Zeitungiin eurokriisistä. Ilmeisesti jokaisesta euromaasta etsittiin joku kirjailija tai muu kulttuuri ihminen kommentoimaan asiaa. Tässä oma panokseni PDF-muodossa tänään ilmestyneestä lehdestä. (Jutun kolme seuraavaa osaa ilmestyvät myöhemmin.)

Haastattelu tehtiin olympialaisten aikaan, joten pohdinta Itämeren Unionista ei ole mikään kannatushuuto Timo Soinille, joka sittemmin teki samansuuntaisen avauksen. Saksani ei ole niin hyvää, että pystyisin arvioimaan, onko tässä välittynyt ajatus siitä, että tämä voisi olla mielestäni nimenomaan kulttuurillisesti eheämpi ja historiallisempi liitto, eikä mikään reaalipoliittinen vaatimus.

Tässä vielä joitain pätkiä englanniksi tehdystä haastattelusta:

I believe the Lehman Brothers collapse and the current Euro crisis are but symptoms of the wider problems in our economic system. After the collapse of the Soviet Union, the 90’s and the 2000’s saw a huge deregulation of banks and markets, undemocratization of governments and market-driven globalization. This allowed for commercial banks and investment banks to fuse into huge banking conglomerates which are too big to fail. When governments base all their decisions on what’s good for the economy, this means that in fact it’s the banks that are in charge, not governments.

One starting point for the crisis was in 2005, when Germany and France pushed the EU to adopt the Basel II recommendations, tying European banks’ and even the European Central Bank’s credit rating systems to the American credit rating cartel of Moody’s and S&P. At least in Finland it seems the question ”Will this affect our influence in the EU?” has changed to ”Will this affect our credit rating?”. Finnish media and politicians take an unhealthy pride in having AAA rating and look down on the countries who score worse. Having a private credit rating cartel dictate European economic policies is a bit like having a doping manufacturer decide on how to check the Olympic athletes for illegal substances.

*

The criticism against EU and the Euro has always been vocal, but it seems to gain new momentum now. So far it’s been mostly the conservatives and the nationalists who are against the monetary union, but now there’s also lots of doubts from the left and the right. The current coalition government consists of capitalists, socialists, social democrats, greens, Christians and the Swedish language party, and even though they’re officially for supporting Spain, their ranks seem to be falling apart.

The most common public opinion is that there are great problems with the Euro, because the ”southern” countries have wide-spread corruption and even that the southern people are lazy. It’s seen as unfair that the honest, hard-working northerners like Finns and Germans have to carry more than their rightful share. This just goes to show how people in a complex situation are desperately looking for easy answers and guilty parties.

*

First of all, Germany has a much larger vested interest in the well-being of Spanish banks, since many of those banks are credited by German and French banks. From an economic perspective, it makes perfect sense for Germany to want to bail out their own banks. For Finns, the question is much more complicated, and mostly based on the idea that if the Euro fails, it will probably somehow negatively affect Finns, as well, maybe.

Also, at least according to the newspapers, Merkel’s government hasn’t had such an easy time in getting the Germans or even the Bundestag to approve bailing out banks with tax money, either.

Another factor is Finland’s very complex government coalition. When the government was formed a year ago, the large Social Democrat Party and the mid-sized Left Alliance were needed to make up a majority in the parliament. But they wouldn’t join the right-of-center National Coalition Party -lead government unless everyone agreed they would make the shareholders of the bailed-out banks responsible, as well. I think this was a good idea, since otherwise the shareholders would have made lots of profit without sharing none of the risks. In practice this has been problematic, as it means Finland has to go through special negotiations with each bailed-out country, and after the negotiations all the other countries might feel like they’re been cheated, if they don’t have a chance to get the same benefits as Finland has.

However, our (Social Democrat) Finance Minister Jutta Urpilainen has a very strong position at the moment, since she has just successfully negotiated the Spanish bail-out agreement, which seemed very unlikely at the time.

*

Whenever someone says there is no alternative, I become sceptical. Both Finnish and German governments have been very adamant in this policy of no alternatives, which for means that there is something for someone to gain by saying this. It’s possible they really do believe that one more bankrupt bank would result in a total chaos and a new Great Depression. But it’s equally likely that they are so closely connected to the banks that they have no choice except bail them out over and over again. It’s also possible that the situation is so complex even the politicians have no idea what would happen, and have chosen to avoid all risks, even though the bill seems to be quite high.

One thing I’m certainly glad the Bundestag did, is not allow the money to go to Spanish banks directly. Giving it to either the Spanish governments for them to help the banks, or having ECB control the bank regulation first seems like a step in the right direction.

*

I don’t know if ”the idea of Europe” ever really did exist. I remember in the 90s when the European Community and European Union were advertized as carrying on the great Greek traditions of democracy and equality and so forth. All the brochures and early websites were full of pictures of Athenian temples and Olympian gods. In a way, the idea of Europe was suddenly and artificially created on top of Greek antiquity. And now there’s talk of throwing Greece out of the Union entirely.

So if we’re not building Europe on the traditions of ancient Greece, what are we building it on? There certainly have been movements and empires that have spanned large parts of Europe, but none that would even closely resemble the European Union. We’ve had the Roman Empire, the two Catholic Churches, the Ottoman Empire, the Renaissance, the Reformation, the Enlightenment, Napoleon’s Empire, and lots and lots of wars. Previously we were part of the West heroically standing against the Soviet Bloc, and now suddenly that Bloc makes up half of the Union. We’re a continent split apart religiously, politically, ethnically, linguistically, culturally, and don’t really have much in common, apart from the Euro.

If you want to talk about ideas, I think a Mediterranean Union and a Baltic Union would make much more sense, even though they’re tied together by sea instead of land. The Mediterranean Union would carry on the ideas of Greece/Roman classicism, the Catholic Churches, the Ottoman Empire and the Roman Empire. The Mediterranean Union could consist of Spain, France, Italy, Greece, Turkey, and possibly Northern African and Middle Eastern democracies. Austria, former Yugoslavia, the Ukraine, Bulgaria, and such countries might also be members. The Roman languages and Arabic would be the common languages.

The Baltic Union would be based around the tradition of the Hanseatic League, Protestantism, Norse and Slavic paganism, Secularism and the German, Danish, Russian and Swedish Empires. The member states of the Baltic Union would be all the Nordic, Baltic and Benelux countries, Poland, Germany, Czech, Russia and the UK. The common languages would be German, English and Russian.

Central European states would be welcome to join in, possibly some would want to split two ways.

The birth of the EU was in preventing yet another great war in Europe. I agree this is a lofty goal, and these two unions might easily fall into feuding. Strong economic and political ties would ensure this doesn’t happen.

Halla-ahoa ei pitäisi erottaa

Media ja poliitikot ovat sitä mieltä, että Halla-ahon pitää jättää hallintovaliokunnan puheenjohtajuus, koska hän on saanut tuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja koska hän on ”vähätellyt ja kyseenalaistanut oikeusistuimien toimivaltaa”.

Blogi ja tuomio

Rasistisia kirjoituksia viljelevän maahanmuuttovastustajan istuminen maahanmuutosta päättävän valiokunnan johdossa voi johtaa muihinkin kaameisiin tilanteisiin. Mitä, jos törkeästä lahjuksen vastaanottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomittu henkilö istuisi vastaamassa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöstä ja NATO:sta? Mitä, jos yksi eduskunnan pahimmista kapitalisteista ja pankkien hännystelijöistä (joka 2008 vaaleissa sai yrityksiltä yli 30 000 euroa vaalirahaa) olisi eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtaja? Mitä, jos oikeusministeriksi tulisi henkilö, joka on hallitusneuvotteluissa aktiivisesti yrittänyt estää harmaan talouden vastaisia toimia? Mitä, jos monella istuvalla kansanedustajalla ja valiokuntajohtajalla olisi päällä korruptiosyyte?

Näinhän on juuri nyt. Halla-ahon ennen kansanedustajuutta kirjoittama tahallisen provosoiva blogimerkintä ei mielestäni ole mikään häkellyttävä erityistapaus. Blogikirjoitus on aika lapsellinen ja sillä Halla-aho suorastaan kaivaa verta nenästään, mutta edes siitä saatu tuomio Korkeimmassa oikeudessa ei mielestäni tee Halla-ahoa sen vähemmän sopivaksi kansanedustajaksi kuin monta hänen kollegaansa.

Olen sitä mieltä, että Halla-ahoa ei olisi alunperinkään pitänyt valita hallintovaliokuntaan tai itse asiassa edes eduskuntaan. Mutta hän sai viime eduskuntavaaleissa Helsingissä toiseksi eniten ääniä heti Paavo Arhinmäen jälkeen, ja niinpä hänestä tuli kansanedustaja – halusin minä sitä tai en. Eduskunta jyvittää valiokuntapaikat puolueille ja puolueiden eduskuntaryhmät jakavat ne sitten keskenään. En aivan ymmärrä, miksi henkilökysymykset jätetään eduskuntaryhmille, mutta koska niin tehdään, oli Perussuomalaisilla täydet valtuudet nimittää Halla-aho hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi – halusin minä sitä tai en.

Oikeuden vähättely

Helsingin Sanomat kirjoittaa: ”Lain­sää­tä­jän ei pi­dä puut­tua oi­keus­is­tuin­ten yk­sit­täi­siin rat­kai­sui­hin, saa­ti vä­hä­tel­lä tai ky­seen­alais­taa oi­keus­is­tuin­ten tuo­mio­val­taa. Näin te­ke­mäl­lä Hal­la-aho kai­vaa maa­ta myös it­se sää­tä­mien­sä la­kien al­ta.”

Hesari viittaa Halla-ahon tiedotteeseen, jossa hän itse kirjoitti siis näin: ”Ottamatta sinänsä kantaa kko:n päätökseen – joka mielestäni on väärä ja epäoikeudenmukainen – , on syytä muistaa, että…” Ja: ”Kko:n päätöstä ei kannata pitää minään taivaallisena totuutena. Se on muutaman ihmisen henkilökohtainen tulkinta. Se, että hovi- ja käräjäoikeuden tuomarit olivat tulleet päinvastaiseen johtopäätökseen, osoittaa, että tulkinnanvaraa oli.”

Puuttuuko Halla-aho oikeusistuimen yksittäiseen ratkaisuun? Kyllä.

Vähätteleekö Halla-aho oikeusistuimen tuomiovaltaa? Ei.

Kyseenalaistaako Halla-aho oikeusistuimen tuomiovallan? Ei.

En ole missään nähnyt vihiä siitä, että Halla-aho sanoisi, että ei aio seurata oikeuden määräystä. Hän on sakoista maksanut jo 330€, joten uuden tuomion myötä maksettavaa on vielä 70€. Ainakin hän itse on sanonut sen maksavansa. Hän siis aikoo totella oikeusistuimen tuomiota.

Mielestäni on päivänselvää, että kuka tahansa vapaan maan kansalainen – jopa kansanedustaja – joka on mielestään väärin tuomittu, on oikeutettu näin sanomaan. (Sivumennen sanoen, minustakin Halla-aho oli väärin tuomittu, varsinkin kun hänen blogistaan ja Hommaforumilta löytyisi paljon törkyisempiäkin lausuntoja kuin nuo lähinnä retoriikan piikkiin menevät heitot. Mutta se ei nyt kuulu tähän.) Niin siis Halla-ahokin ”puuttuu” oikeuden ratkaisuun. Hän ei kuitenkaan sano, että hallintovaliokunnan puheenjohtaja vaatii Kko:ta käsittelemään asian uudelleen. Hän vain sanoo, että päätös oli hänestä väärä ja epäoikeudenmukainen.

Aivan samoin teki myös esimerkiksi ETYJ:in ja NATO:n parlamentaaristen yleiskokouksien Suomen valtuuskuntien puheenjohtaja Ilkka Kanerva, kun hänet tuomittiin törkeästä lahjuksen vastaanottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. YLE uutisoi Kanervan kannanotosta näin: ”Kanerva aikoo valittaa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hän kirjoittaa tuomion olevan väärä, sillä hän ei ole mielestään syyllistynyt rikokseen.” […] ”Kanerva määrättiin ehdollisen vankeustuomion lisäksi pantavaksi viralta julkisista luottamustehtävistään. […] ”Kanervan mukaan mitään puhetta ei ole ollut kansanedustajan luottamustehtävien tai valiokuntapaikkojen jättämisestä.”

Voimme olettaa, että jos kansanedustaja (ja suuren valiokunnan varapuheenjohtaja) saa tuomion Nuorisosäätiö-jutussa, hänkin on sitä mieltä, että tuomio on väärä ja epäoikeudenmukainen. Eikä se mielestäni ole oikeuden halventamista.

Lainsäätäjät siis puuttuvat koko ajan heitä itseään koskeviin oikeuden päätöksiin, eikä Halla-aho mitenkään vähätellyt tai kyseenalaistanut oikeusistuimen tuomiovaltaa. Tietenkään hänen ei olisi kannattanut muotoilla tiedotettaan aivan siihen sävyyn, mutta se ei mielestäni vielä ole peruste millekään poliittiselle ajojahdille.

On aika selvää, että tässä pitkään kytenyt halu syrjäyttää Halla-aho hallintovaliokunnasta on nyt löytänyt itselleen keppihevosen. Se halu kytee minussakin, suorastaan roihuaa, mutta mielestäni eduskunta halventaa itse itseään tällä kikkailulla.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Ensinnäkin Halla-ahon kannattaisi kirjoittaa uusi tiedote, jossa hän ilmoittaa kunnioittavansa ja tottelevansa oikeuden päätöstä ja maksavansa saamansa sakot. Hänen kannattaisi myös sanoa, että nyt kansanedustajana hän ei enää kirjoittaisi sitä alkuperäistä blogimerkintäänsä ainakaan sillä tavalla muotoiltuna kuin teki yksityishenkilönä. Hän on niin taitava retorikko, että hän osaisi varmasti myös esittää jonkinlaisen anteeksipyynnön eduskunnalle ja oikeuslaitokselle ilman, että menettää kasvojaan. Hän voisi jopa korostaa, että kannattaa vallan kolmijakoa.

Eduskunnan kannattaisi painaa tämä asia villasella, mutta samalla reagoida internetin, sosiaalisen median, läpinäkyvyysvaatimusten yms paineisiin ja todeta, että vaalikauden alussa ei voida tietää, säilyykö yksittäisten edustajien luottamus. Olisi aivan paikallaan vaikka aina kesätauon jälkeen tarkistaa toimielinten kokoonpano. Näin jatkossa voitaisiin joustavammin reagoida yllättäviin tilanteisiin, eikä kaikki olisi esimerkiksi rikoksesta tuomittujen edustajien oman harkinnan varassa.

Perussuomalaisten ja Timo Soinin pitäisi sanoa, että tämä on vakava asia, jota puidaan eduskuntaryhmän sisällä. Kurinpalautus on varmasti paikallaan ja ehkä sellainen on tulossakin, mutta ei anna hyvää kuvaa puolueesta, että asia näytetään painavan villasella.

Median pitäisi pistää jäitä hattuun. Ylenmääräinen opposition kritisointi tuntui oudolta silloin, kun oma puolueeni istui siellä ja tuntuu edelleen oudolta, kun Vasemmisto on hallituksessa. Median pitäisi olla vallan vahtikoira, joka syynää tarkasti esimerkiksi pääministerin ja valtiovarainministerin tekemisiä, sen sijaan että kohdistaa terävimmät piikkinsä vähäisempien päättäjien ahdisteluun. (Tällä en tarkoita, että olisi käynnissä joku perussuomalaisten ajojahti. Kansanedustajien sikailuista pitää myös kertoa kansalle.)

Korkeimman oikeuden tulisi ottaa tekstien konteksti ja sävy paremmin huomioon. On totta, että Halla-ahon seuraajat osaavat lukea hänen tekstejään rivien välistä, mutta rivien välissä ilmaistuja asioita ei voi kieltää. Ainakaan demokratiassa.

Lopuksi

Edustaja Halla-ahon kirjoittama avoin vastaus Meri Valkamalle oli aivan loistava. Lisää tällaista, vähemmän pikkusieluista nysväämistä ja maahanmuuttajien demonisoimista! Ja hyvää kesää!

Ministeri Henrikssonin Wikipedia-sivua vandalisoitu tarkoitushakuisesti

Henrikssonin kuva Wikipediassa.

Laitoin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonia käsittelevälle Wikipedia-sivulle huhtikuussa hiukan tekstiä hänen osallisuudestaan RKP:n harmaan talouden työryhmään hallitusneuvotteluissa ja Voima-lehden paljastuksista tähän liittyen. Viime keskiviikkona rekisteröitymätön käyttäjä nimimerkillä Pilootti oli poistanut sen selityksellä ”poistettu teksti vääristetty”. Vandalismi ilmeisesti johtui siitä, että pari päivää sen jälkeen Henriksson oli RKP:n puoluekokouksessa ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. (Vandalismista huolimatta hän hävisi.)

Oletan, että Pilootti ei ollut Henriksson itse tai edes hänen avustajansa, vaan ainoastaan joku symppaaja. Soisin asiaa kuitenkin tutkittavan tarkemmin ja haluaisin kuulla ministeriltä asiasta lausunnon. Oliko Anna-Maja Henriksson tietoinen Wikipediassa tapahtuvasta historian vääristelystä itseään käsittelevillä sivuilla? Toivottavasti ei ollut ja tuomitsee tällaisen törkeän vandalismin selkeästi.

Palautin poistetun tekstin Wikipediaan, mutta varmuuden vuoksi se on tässä kokonaisuudessaan:

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa Henriksson edusti RKP:ta harmaan talouden työryhmässä. Puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista ja esitti harmaan talouden torjuntaa pohtineen työryhmän muistiosta poistettavaksi mm. kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja hallintorekisteröityjä tilejä hallinnoivia pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanoikin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista. ^[1][2] Voima-lehden mukaan Henriksson kuitenkin luovutti neuvotteluvallan kriittisissä kysymyksissä liikemies Peter Storsjölle. ^[3]

Wikipediaa voi kuka tahansa muokata, mutta se on silti minun ja monen muun tietotyöläisen päivittäin käyttämä työkalu. Siksi on tärkeää, että se pysyy puolueettomana ja luotettavana. Jos poliitikot menevät itse muokkailemaan omia sivujaan palvellakseen omia intressejään, se on ehdottoman  tuomittavaa.

Jos kirjoittamassani kohdassa (jossa on enemmän lähdeviitteitä kuin koko muussa artikkelissa yhteensä) tai sivussa muuten on jotain oikeita virheitä, ne on tietenkin erittäin toivottavaa korjata.

Kyllä, me joisimme vähemmän!

JC Decaux’n mainostauluihin, bussipysäkeille ja muualle on ilmestynyt jonkinlaisia metamainoksia. Ne ovat mainostamista käsitteleviä mainoksia, jotka yrittävät torpata hallituksen ehdotuksen kieltää alkoholin mielikuvamainonta. Ja ovat muuten todella idioottimaisia.

Julisteen kuvissa on sampanjapulloja ja kauniita naisia ja tällaista perinteistä ökykuvastoa, sekä teksti: ”Joisitko vähemmän alkoholia, jos tämä mainos kiellettäisiin?”

Ajatuksena on tietenkin, että mainoksen näkevät ihmiset ovat heti raivoissaan, että ”no en varmana joisi, minuun eivät mitkään mainokset vaikuta sitten niin tippaakaan! Nytten mää haluan tehdä jotakin! Mitä mää voin tehdä?” Onneksi julisteessa on myös linkki Facebook-sivulle.

Todellinen motivaatio on tietenkin, että mainoksen omistaja ja julkaisija JC Decaux sekä suunnittelija, mainostoimisto Bob Helsinki pelkäävät (varmasti aivan perustellusti) menettävänsä tuloja, jos alkoholimainostus vähenee. Mitään kansanterveydellisiä ajatuksia tähän varmastikaan ei kytkeydy, vaan huoli on osakekursseissa.

Mutta nyt tuntuu, että he sahaavat omaakin oksaansa.

Esimerkki

Otetaanpa lähtöoletukseksi, että mielikuvamainonta toimii todella hyvin.

Jos olisin nuori ekonomi, joka päätyy Olville vastaamaan firman markkinointi- ja tiedotusbudjetista, olisin tietysti näiden mainosten ympäröimänä koko ajan ulkona liikkuessani.

Mainokset saisivat minut uskomaan, että alkoholin mielikuvamainonta ei lisää ihmisten alkoholinkäyttöä. Mutta minun tehtäväni on lisätä kulutusta. Joudun siis keksimään muita konsteja myynnin lisäämiseksi, vaikka pullojen suunnittelun tai viraalimarkkinoinnin. Koska selvästikään ihmiset eivät joisi enempää vaikka mainoksia olisi kuinka paljon.

(Jos taas olettaisimme, että mielikuvamainonta EI toimi, ekonomi voisi tutkimusten pohjalta tehdä objektiivisen analyysin, jossa toteaa, että mielikuvamainonta ei toimi, ja vetäisi mainokset pois.)

Voisiko tagline olla: ”Alkoholin mielikuvamainontaan sijoitetut miljoonat ei lisää alkoholin myyntiä!” ”Mainostaminen on iso rahareikä, joka ei tuo firmoille lisätuloja!” ”Mainostaisitko vähemmän, jos tajuaisit, että siitä ei ole hyötyä?”

Tietenkin mainostamisesta todellisuudessa on hyvin paljon hyötyä ja ihmiset todella juovat enemmän, kun joka paikka on täynnä alkoholin mielikuvamainontaa. Tämän varmasti jokainen henkilö JC Decauxilla ja Bob Helsingissä ymmärtää oikein hyvin. Se, että mainosalalla toimii aikamoisia valehtelevia likasäkkejä, ei varmastikaan ole mikään yllätys.

JC ja Bob

JC Decaux ajaa asiaa myös lehdistötiedotteellaan.

”Katukuvassa näkyvä Vähentäisitkö alkoholin kulutustasi ­-kampanja haluaa muistuttaa, että Suomessa on tahoja ja kansalaisia, jotka vastustavat lakiesitystä alkoholilainsäädännön muutoksesta. Tätä tukee tuore Taloustutkimuksen toteuttama kysely, jonka mukaan 93 prosenttia suomalaista uskoo, ettei mainonnan rajoittaminen vähentäisi heidän alkoholikulutustaan.”

Hirveen kiva hei! Väite, että enemmistö USKOO, että mainonnan rajoittaminen ei vähentäisi heidän ryyppäämistään, on idioottimainen. Ei minustakaan tunnu, että karkkien mainostaminen johtaa karkkien syömiseen tai kokiksen mainostaminen johtaa sokeriliemen ryystämiseen, mutta jos nyt ihan tarkkaan mietitään, niin jostakin se impulssi tulee, että mässyä tai limpsaa on saatava. Joskus se tulee sokerin himosta, joskus siitä, että olemme oppineet, että elokuvissa istumiseen kuuluu karkki ja vapauteen ja hiekkarantoihin kuuluu virkistävä Coca-Cola.

Jos olisi kysytty ”Uskotko, että mainonnan rajoittaminen vähentäisi joidenkin ihmisten alkoholikulutusta”, tulos olisi varmaankin ollut varsin erilainen. Muuthan nimittäin ovat huomattavan alttiita mainosten manipuloivalle vaikutukselle, mutta juuri ”minä itse” on täysin immuuni niille. Hänelle ei kannata mainostaa mitään.

Ja vaikka tämä mielipide olisi jotain objektiivista faktaa, ei se siltikään tarkoittaisi mitään. Jos 93% suomalaisista todellakin on resistantteja alkoholimainonnalle, eivät he varmaan muutenkaan ole pahimmassa riskiryhmässä. Mutta entä ne 7% (eli noin 350 000) suomalaista, jotka voitaisiin pelastaa alkoholismilta ja kaikenlaisilta inhottavilta sairauksilta ja – hei! – pitämään ihanasti kiinni työelämässä pitempään, olisiko parin lonkeromainoksen pudottaminen heidän elämistään ihan hirveän paha hinta?

Bob Helsinki maalaa vielä kaameamman kuvan synkän totalitaristisesta tulevaisuudesta:

”Huhtikuinen lakiluonnos kieltäisi mietojen alkoholijuomien ulkomainonnan ja muun yleisissä tiloissa näkyvän mainonnan kokonaan. Se tarkoittaisi alkoholimainonnan katoamista esimerkiksi pysäkeiltä, urheilukentiltä ja lätkäjoukkueiden pelipaidoista.”

Voi ei! Siis mä en varmaan vois edes elää maailmassa, missä lätkäjoukkueiden pelipaidoissa ei olis kaljamainoksia! Millaista urheilua voi tapahtua, jos kaukaloissa mainostaa vaan jotkut vakuutusfirmat ja välinevalmistajat ja paikalliset rautakaupat ja sadat ja tuhannet muut ei-viinafirmat? Vaihtoehtoina olisi siinä tilanteessa enää vallankumous, harakiri tai muutto Amerikkaan.

Lopuksi

Myös meillä kampanjan vihaajilla on Facebookissa sivu. Osallistu dynaamiseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa! Minä joisin vähemmän.

Osuuskaupan vaaleissa on lähes mahdoton äänestää hyvin

Osuuskaupan vaaleissa on muuten todella vaikeaa selvittää ehdokkaiden näkemyksiä. Vaalikoneella saa tietää muutaman näkemykset joihinkin tavaravalikoimaan liittyviin asioihin, mutta esimerkiksi korruptio ja ydinvoima loistavat poissaolollaan.

Äänestyssivulla ehdokkaita voi selailla ainoastaan puolueen mukaan, mutta ehdokassivulta ei pääse ehdokkaan vaalikonevastauksiin ja vaalikonevastauksia ei voi selata puolueen tai minkään muunkaan mukaan. Vaalikonevastauksista ainoa itse kirjoitettu kohta on joku tunnuslause luokkaa ”Tomaatit halvemmiksi!”, mutta sitäkään ei näe äänestyssivuston ehdokassivulta.

Äänestin vanhalla kaavalla tuttua nuorta vasemmistolaista naista, niin ei voi mennä täysin metsään.

Äänestysaktiivisuudelle tämä ei kyllä voi tehdä hyvää. Todennäköisesti systeemin hämäryys johtaa siihen, että muista vaaleista tutut poliitikot tulevat taas valituiksi.

Etsin vaalien Medialle-sivustolta tähän postaukseen jotain sopivaa kuvaa, mutta sivu onkin täysin tyhjä. Tai ei täysin, lukee siellä näin: ”Tältä sivulta löydät koottuna vaalit järjestävien alueosuuskauppojen vaalitiedotteet.” Ei niitä sitten vissiin hirveästi ole.

Jos kuitenkin haluatte äänestää, niin täällä se onnistuu: http://www.s-osuuskauppavaalit.fi/