h1

Sinä vuonna 1918: Näin lukija valitsee romaanin kulun

tammikuu 22, 2018

Tällä viikolla ilmestyy immersiivinen romaanini Sinä vuonna 1918. Joissain kaupoissa se kuulemma jo on hyllyssäkin!

Kirjoitin pari päivä sitten immersiivisestä romaanista yleensä, eli siitä, miten lukija voi tehdä valintoja. Nyt päätin näyttää tästä ihan esimerkin julkaisemalla pienen otteen kirjasta.

Tämä pätkä tapahtuu pari vuotta ennen itsenäistymistä, kun vielä teini-ikäinen päähenkilö on (lukijan aiempien valintojen seurauksena) päätynyt asumaan torppari Jehki Pylkkään luokse. Pylkkään vuokraisäntä Mikko Häyrinen tulee paikalle perimään saataviaan, mutta Pylkkään mielestä sopimus ei ole laillinen. Päähenkilöllä on tilaisuus vaikuttaa asioiden etenemiseen ja kohtauksella on lukuisia vaihtoehtoisia loppuja. (Nämä tietenkin vaikuttavat sitten suoraan päähenkilön myöhempään elämään…)

Kirjassa on mahdollista päätyä samaan tilanteeseen myös niin, että päähenkilö onkin Häyrisen puolella, mutta tässä demotan nyt vain tätä yhtä suuntaa kohtauksesta.

Tilanne alkaa tästä:

Nyt kelaa tätä blogimerkintää alaspäin löytääksesi valitsemasi seuraavan kappaleen.

(Kirjassa arpominen tapahtuu selaamalla ja katsomalla satunnaisesti valitun sivun yläkulmaan merkitystä nopankuvasta silmälukujen määrä. Tässä tapauksessa voit heittää noppaa tai valita satunnaisen luvun.)

Tästä eteenpäin otteet ovat tämän osion lopetuksia. Kirjassa niistä jatketaan seuraavaan  tilanteeseen, mutta olen tästä näytteestä leikannut ne pois.

Luku- ja peli-iloa myös itse kirjan parissa!

Mainokset
h1

Mikä on immersiivinen romaani?

tammikuu 18, 2018

Gummerus julkaisee viikon päästä immersiivisen romaanini Sinä vuonna 1918. Tästä on monien lukijoiden päässä syntynyt varsin ymmärrettävä kysymys: Mikä ihme on immersiivinen romaani?

Idea on, että romaani on lukija tekee päähenkilön päätökset tämän puolesta. Päähenkilöä eli ”sinua” houkutellaan liittymään punakaartiin ja suojeluskuntaan. Kumman valitset? Vai jäätkö siviiliksi? Jos liityt suojeluskuntaan, siirry lukuun 101: Suojeluskunta. Jos liityt punakaartiin, siirry lukuun 113: Työväen järjestyskaarti. Jos et liity kumpaakaan, siirry lukuun 135: Siviili kansalaissodassa.

Alussa lukija valitsee päähenkilön sukupuolen ja kotiseudun, ja nämä tietysti määrittävät tarinaa varsin paljon. Sisällissota koski eri tavalla miehiä ja naisia, lappilaisia ja karjalaisia. Ennen sotaa päähenkilö saattaa päätyä torppariksi, työläiseksi, talonpojaksi tai aateliseksi, mikä tietysti myös vaikuttaa hänen tarinaansa myös paljon.

Henkilö saattaa myös kuolla tautiin, nälkään, luotiin, tappeluun tai jollain muulla tavalla – jopa ennen sisällissotaa. Tai selvitä veijarimaisesti hengissä tai jopa hyötyä sodasta. Ja on mukana rakkaustarinoitakin…

Mahdollisia elämänkohtaloita ja tarinoita on lukemattomia. Idea on, että kun lukija on saanut yhden tarinan päätökseen, hän lukee kirjan uudelleen ja tekee erilaiset valinnat. Näistä elämänlangoista punoutuu sitten kudos, joka on se varsinainen kokonaisuus ja teos.

Kyseessä on niin sanottu Choose Your Own Adventure -muoto, jota 80- ja 90-luvulla käytettiin jonkun verran nuorten seikkailukirjoissa. Rakastuin siihen silloin, mutta sitten koko muoto katosi Suomesta kokonaan ja maailmaltakin lähes täysin. Hypertekstin avulla on webissä toki ollut jotain yritelmiä.

Tuolloin nuo olivat lähes pelkästään nuortenkirjallisuutta. Sinä vuonna 1918 on vakava aikuisten kirja aiheesta, jossa ei ole mitään hauskaa. Mutta huomasin, että juuri tämän muodon käyttö valaisee aiheesta sellaisia kolkkia, jotka ovat aiemmin jääneet varjoon.

Jännittää aika paljon, miten tämä toimii lukijoille. Kirja ilmestyy 27.1.2018. Samana päivänä tulee kuluneeksi sata vuotta sisällissodan alkamisesta.

h1

Turun paloa ei ole tutkittu kunnolla

syyskuu 7, 2017

Kirjoitin Turun palosta kertovan musikaalin vuonna 2011 ja romaanin 2016. Maanantaina tuli kuluneeksi 190 vuotta palon syttymisestä ja minua haastateltiin Ylen Kulttuuricocktailiin. Haastattelussa muun muassa valittelin sitä, että paloa ei ole tutkittu kunnolla, esitin epäilyksiä palon alkuperästä ja spekuloin, mitä olisi tapahtunut, jos Turku ei olisi tuhoutunut.

Eilen 6.9. joukko Turun yliopiston historiantutkijoita julkaisi vastineen, jossa he kiistävät nämä väitteet. Todettakoon heti kärkeen, että nämä tutkijat ovat suuresti arvostamiani, ja osaltaan heidän tutkimuksensa ovat jopa toimineet lähteinä kaunokirjallisessa työssäni. En voi kuitenkaan jättää heidän heittämäänsä hansikasta maahan makaamaan vaan vastaan haasteeseen.

He kirjoittavat:

”Turun palo ei näet suinkaan ole huonosti tunnettu historiallinen tapahtuma, jota tutkijat karttelisivat tai josta ei olisi varmaa tutkimukseen perustuvaa tietoa. Aiheesta on vuonna 1930 julkaistu yli 400-sivuinen tutkimus nimeltään Turun palo 1827, jota varten myös venäjää hallinnut professori Svante Dahlström kävi läpi palon oikeustutkinnan ja etenemisen sekä kartoitti sitä koskevia lähteitä niin seikkaperäisesti kuin mahdollista. Lisäksi palosta on esimerkiksi akatemiaprofessori Hannu Salmi julkaissut äskettäinkin artikkelin teoksessa Catastrophe, Gender and Urban Experience 1648–1920 (2017).”

Svante Dahlströmin tietokirja on tietenkin se perusteos, jota jokainen Turun palosta kiinnostunut penkoo, jos vain onnistuu saamaan sen käsiinsä. Kirja käy seikkaperäisesti läpi muun muassa palotoimea, rakennuskantaa, viranomaistoimintaa ja jälleenrakennusta. Se on minullakin tärkein lähde.

Sen jälkeen onkin ollut 87 vuotta aika hiljaista. Hannu Salmen tuore artikkeli onkin tiettävästi ensimmäinen kerta tänä aikana, kun Turun palosta löytyy jotain uutta tietoa! Hän paljastaa palosta syytetyn piika Maria Vassin kohtalon palon jälkeen.

Tämä jos mikä osoittaa, että palosta on edelleen mahdollista löytää uusia asioita. Se ei ole lainkaan loppuuntutkittu aihe.

Mikä tärkeämpää, Hannu Salmi lähestyy Turun paloa aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Hän tutkii palosta kertomisen sukupuolittuneisuutta, palon ihmiskohtaloita, inhimillistä katastrofia, jopa tunteiden historiaa. Tämä on täysin erilainen näkökulma kuin melko lailla perinteisempää historiankirjoitusta edustaneella Svante Dahlströmillä, joka – kaikella rakkaudella – pieteetillä luetteloi palaneiden viljatynnyreiden määrää.

Tästä näkökulmasta katsottuna on aivan häkellyttävän paljon, mitä Turun palosta ei ole vielä tutkittu. Voisin esittää verrokiksi Sari Näreen ja Jenni Kirveksen toimittaman artikkelikokoelman Ruma sota (2008), joka lähestyy jatkosotaa sellaisista näkökulmista, joihin emme ole tottuneet. Ja tämä onnistui siitä huolimatta, että toisesta maailmansodasta, toisin kuin Turun palosta, on historiankirjoitusta hyllymetreittäin.

”Palo on jo nyt varsin hyvin tunnettu historiallinen tapahtuma, josta on kirjoitettu historiantutkimusta toistatuhatta sivua.”

Hei pliis. Toistatuhatta sivua? Pitäisi olla toistatuhatta kirjaa.

Venäjän yhteydet

Vastineessa jatketaan:

”Keisarin tai venäläisten syyllisyys Turun paloon on silkkaa mielikuvitusta, eikä historiantutkimus ole löytänyt sille pienintäkään tukea.

Aikalaislähteet eivät myöskään kerro kapinahengestä venäläistä hallintoa vastaan, vaan ajatus lienee syntynyt myöhemmin aikana, jolloin venäläisvastaisuudella oli poliittisia tarkoitusperiä.”

Sekä haastattelussa että romaanissa spekuloin sillä, että Venäjän hallitus olisi sekaantunut Turun paloon. (Romaanissa on myös paljon muita mahdollisia pyromaaneja, mutta ei niistä tässä sen enempää.) Minulla ei tietenkään ole mitään savuavaa tulusta, jolla pystyisin todistamaan mitään sataprosenttisesti. Mutta jos Turun yliopiston historian laitoksella mietitään aiheita Turun paloon liittyvälle tutkimukselle, tässä joitain kysymyksiä, joihin haluaisin vastauksen:

Napoleon oli kukistettu, mutta Ranskan vallankumouksen aatteet levisivät Venäjällä ilman häntäkin. Juuri vuonna 1825 oli ollut keisari Nikolai I:tä vastustava upseerikapina. Kapinamieliala paitsi hallitusta, erityisesti keisari Nikolaita vastaan levisi Venäjällä. Miten se näyttäytyi Suomessa ja erityisesti Turussa?

– Suomen kenraalikuvernööri Gustaf Mauritz Armfelt (1812-1813) oli kritisoinut Turkua kovalla kädellä. Hänen mukaansa kaupungissa piti valtaa Turun valhekomissio, johon kuuluivat laiskat virkamiehet, kapinamieliset yliopistolaiset, juutalaiset kauppiaat ja häijyt akat.
Turun Akatemia sai myös osansa kritiikistä. Professorit olivat omavaltaisia, riidanhaluisia, velttoja, sukulaisiaan suosivia, keskinkertaisia tiedoiltaan, vallankumouksellisia periaatteiltaan sekä vailla käytöstapoja tai käsitystä yhteiskunnallisista velvollisuuksista. (Huom! Nämä olisivat nyt Helsingin yliopiston professoreita! Tämä ei ole kirjailijan piilotettua kritiikkiä Turun yliopiston professoreita kohtaan!)
Turkulaiset pitivät yhteyttä Ruotsin bonapartistisiin kanaljoihin ja kaupungissa vallitsivat ruotsalaiset ennakkoluulot. Turkua Armfelt luonnehti pahanhajuiseksi koirankoloksi, jossa oli myrkyttynyt ilmapiiri, kurjat katukiveykset ja maailman huonoin kansalaishenki. Turkulaiset olivat inhottavaa roskaväkeä, ja oikeastaan koko kaupunki olisi pitänyt polttaa poroksi.
Oliko Armfelt täysin yksin näiden ajatustensa kanssa vai saiko hän niille jotain vastakaikua?
Jos aikalaislähteet eivät kerro kapinahengestä venäläistä hallitusta vastaan, miten pitäisi tulkita Armfeltin näkemykset kapinamielisyydestä, bonapartismista, vallankumouksellisuudesta ja huonosta kansalaishengestä?

– Turun Romantiikka oli kaupungissa vaikuttanut liike, jossa yhdistyivät romantiikka, nationalismi ja kirjallisuus. Sen johtotähtenä oli suomenkielisen kulttuurin kehittäminen, mitä Venäjällä pidettiin uhkana. Yksi liikkeen keskushahmoista oli Akatemian opettaja Adolf Ivar Arwidsson, joka myös toimitti vallanpitäjiin kriittisesti suhtautunutta Åbo Morgonblad -sanomalehteä. Mielipiteidensä takia Arwidsson erotettiin yliopistosta ja hän joutui muuttamaan Ruotsiin. Turun Romantiikka kuitenkin jatkoi toimintaansa Turun paloon asti ja siihen kuuluivat muun muassa Elias Lönnrot, J. L. Runeberg ja J. V. Snellman. Yliopiston muutta seura muutti Helsinkiin, jossa se oli tiukasti senaatin ja armeijan valvonnan alla. Millaisia suunnitelmia seuralla oli vuoden 1827 kevätlukukaudella ja vaikuttiko palo niiden toteutumiseen?

– Miksi Venäjä siirsi Suomen pääkaupungin Turusta Helsinkiin, jos Turussa ei ollut kapinahenkeä?

– Napoleon kukistettiin polttamalla Moskova, jossa hän ajatteli armeijoineen talvehtia. Venäjällä oli siis tuoretta kokemusta kaupunkien polttamisesta poliittisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. Miten tähän metodiin suhtauduttiin Turun palon aikaan?

– Upseerikapinan jälkeen keisari oli perustanut salaisen poliisin eli Keisarin Kanslian Kolmannen Osaston. Eräänlaisen Ohranan ja KGB:n edeltäjän. Osaston tehtävä oli tutkia ja estää kapinamielialaa ja ulkomaalaisten toimintaa vakoilun, pidätysten, sensuurin ja propagandan keinoin. Ulottuivatko Kolmannen Osaston lonkerot Suomeen ja jos ulottuivat, mitä se teki täällä?

– Kolmannen Osaston johtaja oli romaanissanikin esiintyvä kreivi Alexander von Benckendorff. Hänen aiempi uransa oli sotilaallinen ja kun Napoleon ratsasti pois poltetusta Moskovasta, palaneen kaupungin sotilasjohtajaksi tuli juuri tämä samainen von Benckendorff. Miten hän suhtautui Moskovan paloon? Oliko hänestä kaupunkien polttaminen validi poliittinen toimi samalla tavalla kuin sotaa sanotaan politiikan ulottuvuutena? (Todettakoon, että hänen johtamansa Kolmas osasto perustettiin noin vuosi ennen Turun palon syttymistä.)

– Palon jälkeen keisari Nikolai I kirjoitti noin kerran viikossa käskykirjeitä, joissa voivotteli Turun kohtaloa ja myönsi verohelpotuksia ja miljoonia ruplia jälleenrakentamiseen. Kolmessa ensimmäisessä kirjeessään hän toivoo erityisesti Turun Akatemian jälleenrakentamista, kunnes neljännessä päättääkin siirtää sen Helsinkiin. Turun Akatemia tunnetaan nykyään Helsingin Yliopistona. Miksi tsaari muutti mielensä?

Svante Dahlströmin kirja on hieno, mutta muun muassa näihin kysymyksiin hän ei vastaa.

Kirjailijan ja tutkijan erot

Olen ottanut ohjenuorakseni Antti Tuurin maksiimin: ”Historiallisessa romaanissa kaikki, mikä tiedetään, pitää olla oikein. Mutta se, mitä ei tiedetä, sen saa keksiä.” Turun palosta tiedetään aika paljon vähemmän kuin monesta muusta ajasta, joten sain keksiä aika paljon. Esimerkiksi kukaan ei tiennyt, mitä Maria Vassille kävi palossa tai sen jälkeen, joten sain keksiä sen.

Spoilerivaaran uhallakin kerron, että Maria kuolee romaanissa. Professori Hannu Salmen tuore tutkimus kuitenkin paljastaa, että hän jäikin henkiin ja eli vielä ainakin kolmetoista vuotta palon jälkeen. Jos kirjoittaisin romaanin nyt, Marian pitäisi siis jäädä henkiin!

Palaan vielä tutkijoiden vastineeseen:

”Helsinki ei olisi myöskään jäänyt nimelliseksi hallintokaupungiksi, vaan Venäjän keisarin vakaa tahto oli rakentaa kaupungista suuriruhtinaskunnan vallan keskus. Helsingin rakentamiseen satsattiin valtion taholta merkittävästi. Lisäksi hallinto muutti kaupunkiin vuodesta 1819 alkaen pysyvästi, joten peli oli Turun osalta pelattu jo vuosikymmen ennen paloa, vaikka väkimäärällisesti Helsinki ohitti Turun vasta 1840-luvun alussa.”

Historioitsijat kertovat, mitä oikeasti tapahtui. Mitä ei tiedetä, sen voi kirjailija keksiä.

Mutta mitä olisi tapahtunut? Siihen kysymykseen vastaaminen ei ole historiantutkijan yksinoikeus. Eivätkä he sitä edes varmasti tiedä. He tietävät vain, mitä tapahtui. Puhuin samasta asiasta professori Laura Kolben kanssa Huomenta Suomessa vuosi sitten.

Esitän, että jos Turku ei olisi palanut, historia olisi muutenkin mennyt eri tavalla. Ja siis totta kai olisi. Mutta miten? Vastineen allekirjoittaneet tutkijat ovat sitä mieltä, että koska keisari tahtoi rakentaa Helsingistä valtakeskuksen, näin olisi joka tapauksessa tapahtunut. Siitä todistaa sekin, että hallinto oli jo siirretty sinne. Mikään merkittävä ei olisi muuttunut.

Rohkenen olla eri mieltä.

Turussa oli erittäin vahva kansalaisyhteiskunta ylioppilaiden ja porvareiden muodossa. Turussa oli yhteydet Ruotsiin ja vallankumouksellisiin voimiin. Turussa eli kansallisromanttinen kapinaliike. Mutta Turussa ei oltu lähellä Venäjää eikä hallitus ollut siellä enää päsmäröimässä. Kapina näyttää aina mahdottomalta, kunnes se tapahtuu. Pietarissa oltiin jo lähellä vuonna 1825.

Monessa Euroopan valtiossa kansallisromanttinen liikehdintä ja epäsuosittu hallitus johtivat vallankumoukseen 1848. Toisissa se tapahtui uudestaan tai ensimmäistä kertaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Toteutuneessa historiassa Suomi oli tätä jälkimmäistä osastoa. Mutta jos tutkijat väittävät, että se ei mitenkään olisi voinut olla sitä ensimmäistä, jään odottamaan heidän perustelujaan.

Vastahaaste

Yhdymme siihen toiveeseen, että Turun palosta kirjoitettaisiin nykyaikainen laadukas historiankirja. Vastineen ovat allekirjoittaneet tohtorikoulutettava Topi Artukka, akatemiaprofessori Hannu Salmi, FT Panu Savolainen ja professori Kirsi Vainio-Korhonen.

Artukan työn alla oleva väitöskirja käsittelee sukupuolta ja sosiaalisia suhteita Turussa 1812-1827. Kirsi Vainio-Korhonen tutkii sukupuolihistoriaa ja kaupunkien elinkeinohistoriaa 1700-luvun Suomessa. Salmi on jo tutkinut Turun paloa ja jopa haastatteli minua Turun Taiteiden yössä viime vuonna. Panu Savolaisen arkkitehtuurihistoriallinen teos Tirkistelyä förmaakeihin ja ylishuoneisiin on ollut itselläni arvokkaana taustatietona romaaniani tehdessäni.

Toisin sanoen, tässä on se porukka, jonka se tietokirja pitäisi kirjoittaa! Koska pääsen lukemaan?

1827 on romaani Turun palosta. Kannen on suunnitellut Tuomo Parikka.

h1

VaaliCon-raportti

huhtikuu 8, 2017

Vuoden nörtein poliittinen tapahtuma eli VaaliCon on nyt takana! Kyseessä oli siis roolipelejä ja kuntavaaleja yhdistävä ilta, jossa oli puheohjelmaa, myyntipöytiä, lautapelejä, roolipelejä ja tietenkin politiikkaa. Malmin työväentalolla järjestetty minicon kesti viidestä yhteentoista ja kävijöitä oli noin viisikymmentä. Ohjelma löytyy täältä.

Vasemmalla politiikkaa, oikealla pelaamista.

Muusikko ja säveltäjä Anni Tolvanen kertoo äänisuunnittelusta peleissä.

Meillä oli runsaasti hienoja esitelmiä: Miira Oksanen kertoi Suomen 1900-luotaavista Siikalahti-larpeista, Jaakko Stenros kertoi Tampereelle perustetusta Suomen Pelimuseosta, Ville Vuorela ja Petri Hiltunen puhuivat Praedor-fantasiamaailmasta, -sarjakuvista, -romaaneista ja -roolipelistä, ja lopulta Anni Tolvanen piti esitelmän äänisuunnittelusta pelisuunnittelun osana.

Toisessa huoneessa pelattiin lautapelejä, korttipelejä ja pöytäroolipelejä. Kiitos järjestäjille ja varsinkin Suomen Lautapeliseuralle! Roolipeleistä suurta menestystä nauttivat Dare Talvitien varta vasten VaaliConiin suunnittelema scifi-skenaario Sielupankki ja Arttu Hanskan kahdesti vetämä ”kakkupeli” eli tanskalainen freeform-roolipeli Slaaraphenland, jossa pahuuden houkutusta simuloidaan syömällä liikaa makeaa.

Voimakkaimmin politiikka ja roolipelit yhdistyivät tietenkin vaalipaneelissa, jossa kohtasivat helsinkiläiset roolipelaavat kuntavaaliehdokkaat. Meitä oli paikalla yhteensä kuusi: Piraattipuolueen Ilari Tuominen, Vasemmistoliiton Riikka Aurava, Keskustan Lauri Jurvanen, SDP:n Otto Köngäs, Vihreiden Markku Hannula ja tietenkin minä itse, Vasemmiston ehdokas.

Vaalipaneelissa vasemmalta oikealle juontaja Jussi Ahlroth, Mike Pohjola (vas), Ilari Tuominen (pir), Riikka Aurava (vas), Lauri Jurvanen (kesk), Otto Köngäs (sdp) ja Markku Hannula (vihr).

Selfiessäni vasemmalla Jussi Ahlroth, puheenvuoroaan pitää Riikka Aurava.

Paneelin juonsi Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Ahlroth. Olen ollut näiden vaalien alla aika monessa paneelissa ja tämä oli mielestäni sekä ehdokkaiden käyttäytymisen suhteen sopuisin (vaikka eri mieltä oltiinkin) että myös puheenjohtajan taidoilta ja kysymyksiltä suvereenisti paras. Vitsailin Jussin kanssa, että hän tiesi, että Hesarin toimittajat päätyvät vetämään vaalipaneeleita, mutta yritti paeta sitä keskittymällä nörttiaiheisiin. Tämän näytön jälkeen näkisin hänet mielellään seuraavaksi Sanomatalossa haastattelemassa vähän isompiakin poliitikkoja.

Kysymykset koskivat osittain roolipelejä, osittain politiikkaa. Kiinnostavimmat koskivat molempia, sillä puheenjohtaja kysyi myös, mitä olemme roolipeleistä oppineet politiikan tekemisen keinoiksi ja mitä sen sisällöiksi. Lopulta hän summasi ne hienosti:

”Markku sanoi, että politiikka on kuin co-op peli, jossa yritetään yhdessä päästä samaan tavoitteeseen.
Otto sanoi, että roolipeleissä erilaiset paradigmat kohtaavat toisensa.
Lauri sanoi, että pelaaminen esitteli hänelle yhdistystoiminnan.
Riikka sanoi, että rooliroolipelit tarjoavat turvallisen keskusteluympäristön.
Ilari sanoi, että pelit opettavat empatiaa.
Mike sanoi, että roolipeleistä opitaan yhteiskunnan olevan sopimus, josta me voimme sopia myös toisin.”

Tunnin kestäneessä paneelissa ehdittiin puhua kaavoituksesta ja sotesta, mutta päästiin siis myös filosofiselle tasolle.

Tässä vielä pieni kuvareportaasi VaaliConista.

Miira Oksanen kertoo Siikalahti-larpeista, joista ensimmäiset kolme sijoittuivat vuoteen 1918. Ensimmäinen kertoi porvareista, toinen työläisistä ja kolmas kansalaissodan jälkeisistä oikeudenkäynneistä. Sen jälkeen on käsitelty Mäntsälän kapinaa, talvisotaa, välirauhaa ja seuraavaksi jatkosotaa, aina kuvitteellisen Siikalahden kunnan kautta. Jatkoakin on ilmeisesti vieläkin luvassa…

Jaakko Stenros kertoo Suomen Pelimuseosta, joka avattiin vuodenvaihteessa Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin. Siellä on esillä sata suomalaista peliä – mukana myös roolipelejä ja kaksi larppia.

Kirjailija ja pelisuunnittelija Ville Vuorela sekä sarjakuvataiteilija Petri Hiltunen kertovat Praedor-maailmasta, joka on Suomen laajin fantasiabrändi – se sisältää jo lähes parikymmentä erilaista teosta sarjakuvista roolipeleihin, korteista romaaneihin.

Sielupankki-pöytäroolipeli käynnissä. Läppärin takana pelinjohtaja kuvailee tapahtumia, pelaajilla edessään paperi, jossa kuvaillaan heidän hahmoaan. Pian Marsin itsenäisyystaistelijat pääsevät reagoimaan heitä kohtaavaan ongelmaan…

Riikka Aurava esittelee Buffy Vampyyrintappaja -aiheista hihamerkkiään.

Tarkasti rajattu kuva yleisöstä, jonka otin lavalta vaalipaneelin aikana.

Tietääkseni mitään tällaista ei ole koskaan järjestetty, joten olin aika hermostunut, että tuleeko sinne ketään arki-iltana. Lopulta uskallan sanoa, että tämä oli paitsi vuoden nörtein poliittinen tapahtuma, myös vuoden paras! Kiitos kaikille kävijöille ja järjestäjille!

h1

VaaliConin ohjelma

maaliskuu 30, 2017

Järjestämme to 6.4. Malmin työväentalolla politiikkaa ja roolipelejä yhdistävän VaaliConin. Ohjelmassa on lähinnä pelaamista, esitelmiä ja myyntipöytiä, mutta myös roolipelaavien ehdokkaiden kuntavaalipaneeli! Ohjelma on nyt julkaistu ja sen voi ladata printtikelpoisena PDF:nä täältä tai lukea alta.

V A A L I C O N

6.4.2017 klo 17-23
Malmin työväentalo
Takaniitynkuja 9, Helsinki

VaaliCon on tapahtuma kaikille roolipeleistä ja politiikasta kiinnostuneille. Ovet aukeavat viideltä ja suljetaan viimeistään yhdeltätoista.

P U H E O H J E L M A

1750 Avajaiset
1800 Miira Oksanen: Siikalahti-larpit
1830 Jaakko Stenros: Pelimuseo
1900 Vaalipaneeli, juontaa HS:n toimittaja Jussi Ahlroth. Mukana ehdokkaat Markku Hannula (vihr), Otto Köngäs (SDP), Riikka Aurava (vas), Ilari Tuominen (pir), Lauri Jurvanen (kesk) ja Mike Pohjola (vas).
2000 Ville Vuorela: Praedor-maailmaesitelmä
2100 Anni Tolvanen: Peliäänisuunnitelun perusteet
2200 Lopetussanat

P Ö Y T Ä R O O L I P E L I T

VALIOKUNTA klo 18-20 ja 20-22
Järjestäjä: Eero Laine
Pelaajamäärä: 3-5 + järjestäjä
Pelinjohtajaton roolipeli, joka sijoittuu vallankumouksen jälkeiseen pikkuvaltioon 1700-luvun Euroopassa. Pelaajat pelaavat Yhteishyvän valiokunnan jäseniä, jotka rakentavat uutta yhteiskuntajärjestystä ja juonittelevat toisiaan vastaan.

SIELUPANKKI klo 1730-2230
Järjestäjä: Dare Talvitie
Pelaajamäärä: 4-6
Transhumanistiscifiä. Itsenäisyystaistelijoiden haasteita 2100-luvun osittain terraformatussa Marsissa, ankaran planeetan ja piittaamattomien jättiyritysten välissä. Sijoittuu Eclipse Phasen maailmaan. Skenaario toimii lyhyellä perusjohdannolla, eikä maailmaa tarvitse tuntea etukäteen (mutta saa kyllä). Systeeminä käytetään GURPS:ia, mutta pelinjohtaja hoitaa itse kaiken pelimekaniikan.

SLAARAPHENLAND klo 1730-19 ja 20-22
Järjestäjä: Arttu Hanska
Teemat: houkutus, himo, korruptio
Pelaajamäärä: 4
Kaikki ovat kuulleet tarinoita yltäkylläisyyden valtakunnasta, Slaaraphenlandista. Neljä nälkäistä nuorukaista lähtee etsimään tätä satumaista paratiisia, jossa neidot palvelevat sankareita ja kaikki hyvä on ilmaista. Ennalta määrätyistä kohtauksista koostuva humoristinen fantasiakertomus, josta löytyy synkkiä ja seksuaalissävytteisiä teemoja.
HUOM: Pelissä käytetään kakkumekaniikkaa, mikä tarkoittaa kirjaimellisesti kakun syömistä, joten ei allergikoille. Sopii aloittelijoille, ei ennakkotietovaatimuksia, K-16.

K O R T T I P E L I T  J A  L A U T A P E L I T

MUNCHKIN klo 17-22
Järjestäjä: Aleksi Airaksinen
Mukaan sopii liittyä koska tahansa, tarjolla kortit ja opastaja. Aloittelijaystävällinen!

POWER GRID
Järjestäjä: Vesa Virri
Pelissä rakennetaan sähköverkkoja ja tuotetaan sähköä enemmän tai vähemmän ympäristöystävällisin tavoin.

KYOTO PROTOCOL
Järjestäjä: Vesa Virri
Kioton ilmastosopimuksen mukaisesti tässä hauskassa pelissä pyritään vähentämään fossiilisten polttoaineiden tuotantoa.

LAUTAPELISEURA
Suomen lautapeliseuran pelikirjasto ja asiantuntevat opastajat ovat paikalla koko tapahtuman ajan.

L A R P P I

KAUPUNGINHALLITUS
Järjestäjä: Markku Hannula
Ajankohta: 20-22
Hahmot ovat kaupunginhallituksen 15 edustajaa: pormestari, neljä apulaispormestaria ja 10 jäsentä. Hahmot edustavat puolueita tuoreimman vaaliennusteen mukaisissa voimasuhteissa.

M Y Y N T I P Ö Y D Ä T

* Vaaliesitteitä ja politiikkaa
* Lamentations of the Flame Princess
* Praedor
* Myrskyn sankarit
* Venäjän kielen oppimispeli Hamstraajat

T E R V E T U L O A !
Osallistu tapahtumaan myös Facebookissa!

h1

Puheeni puoluevaltuustossa sote-animaatiosta

maaliskuu 18, 2017

Hyvät kaverit!

Noin viikko sitten Vasemmisto julkaisi hallituksen sote-suunnitelmia kritisoivan animaation. Se oli minun käsikirjoittamani ja ohjaamani, ja vapaaehtoisvoimin toteutettu. Sillä on jo yli neljännesmiljoona katsojaa. Se on tämän vuoden katsotuin poliittinen video Suomessa.

Kokoomus on ministeri Orpoa myöten suivaantunut ja käynnistänyt sumutusoperaation, jossa video ja sen väitteet yritetään kaataa. Tässä muutamia Kokoomuksen hädissään keksimiä valheita:

”Video on valeuutisia ja keksityjä faktoja.”
Ei ole. Se pohjautuu 100% faktoihin. Kiinnostuneet voivat lukea tarkemmin Vasemmistoliiton esityksestä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi.

”Yksityissairaalat eivät voi valita asiakkaitaan.”
Kyllä voivat. He tarjoavat vain tiettyjä palveluita ja sijoittavat toimipisteensä rikkaiden asuinalueille. Rikkaat ja terveet ovat hallituksen mallissa parempia asiakkaita sairaaloille kuin köyhät ja sairaat.

”Videossa hyökätään henkilöitä vastaan.”
Ei hyökätä. Siinä hyökätään poliittisia toimijoita ja heidän bisneskytköksiään vastaan.

”Videossa pilkataan ihmisten ulkonäköä.”
Ei pilkata. Siinä käytetään valokuvia heidän kasvoistaan.

”Petteri Orpo ärsyyntyi.”
No kuule, Petteri. Minäkin ärsyynnyin ajamastasi sote-mallista. Nyt kerroimme siitä äänestäjille.

Olen saanut paljon kiitosta tavallisilta ihmisiltä, joita sote-uudistus suoraan koskisi, ja muun muassa sairaanhoitajilta, jotka tekevät näiden asioiden kanssa töitä joka päivä.

Näissä vaaleissa Suomen kansa kertoo hallitukselle, että sosiaali- ja terveyspalveluita ei saa uhrata sairausbisnesten kermankuorinnalle.

Kiitos.

Mike Pohjolan puhe Vasemmiston puoluevaltuustossa 18.3.2017.

h1

Aiheutin Petteri Orpolle pahan mielen

maaliskuu 16, 2017
Valtiovarainministeri Petteri Orpolle on tullut paha mieli käsikirjoittamastani ja ohjaamastani animaatiosta, jossa hänen ajamansa sote-mallin epäkohdat paljastetaan. Tosi ikävää, Petteri! (Aiemmin julkisesti harmistuneet ovat mm. Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen ja Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen.)
 
Minullekin on tullut paha mieli! Se johtuu siitä, että Petteri Orpo tekee hallituksessa yhteistyötä rasistien kanssa ja antaa Keskustan siirtää suomalaisen demokratian maakuntiin vain, jotta voi puhaltaa suomalaisten verorahat sairauskonserneille ja veroparatiiseihin.
 
Haastattelun perusteella Petteri Orpo ei myöskään ole perehtynyt ajamansa sote-mallin vaikutuksiin. Jos hän ei ole jaksanut kuunnella oman ministeriönsä arvioita, niin tästä videolla ne olisivat alle kolmessa minuutissa selvinneet. Avaan tässä vielä keskeisen kohdan.
 
”Tuo ei ole mahdollista, tuottaja ei valitse asiakkaitaan eikä valitse kevyin perustein, minne ne lähetetään”, Orpo kuvittelee.

Miksi tuottajan kannattaa valita potilaat?

Jokaiselle tuottajalle (eli siis esimerkiksi yksityissairaalalle) maksetaan könttäsumma per potilas. Eli kun ”valinnanvapaudestaan” nauttivat kansalainen valitsee vaikka Töölön Mehiläisen, tämä firma saa tästä tietyn määrän rahaa riippumatta potilaan terveydentilasta.
 
Jos potilas on perusterve, hän käy sairaalassa kerran vuodessa hakemassa antibiootit poskiontelotulehdukseen. Se ei montaa euroa maksa firmalle, joten siitä ylijäävä osa könttäsummasta on voittoa.
 
Jos potilas on pitkäaikaissairas, hän käy sairaalassa jatkuvasti, ja tarvitsee kalliita hoitoja ja tutkimuksia. Se maksaa tuottajalle paljon enemmän kuin könttäsumma, joten tuottaja tekee tappiota.
 
Tuottajien kannattaa siis tähdätä siihen, että terveet valitsevat heidät, mutta sairaat eivät.

Miten tuottaja valitsee potilaat?

Eri tuottajat tarjoavat erilaisia palveluita. Tuottajan ei tietenkään kannata tarjota niitä vaikeimpia ja kalleimpia hoitoja, jolloin kansalaisen kannattaa valita sellainen sairaala, jossa ne hoidetaan. Käytännössä siis julkinen.
 
Tuottajat päättävät, mihin sijoittuvat. Jos sairaala on Eirassa, on selvää, että Jakomäen köyhä pitkäaikaissairas ei tule käyttämään vähiä ropojaan körötelläkseen sinne bussilla ja ratikalla. Yksityissairaaloiden kannattaa siis sijoittaa itsensä rikkaille alueille.
 
Lisäksi suurista voitoistaan yksityissairaalat tietysti käyttävät osan markkinointiin, mikä on tehokas keino värvätä tiettyä väkeä asiakkaiksi.

Ehdotus Petteri Orpolle

Minulla on sinulle ehdotus, Petteri! Jos palautat tämän sote-mallin kiltisti yksityissairaaloiden lobbareille, niin minä poistan videon Youtubesta.
Toivottavasti mielesi paranee.

Yksityiskohtaisempaan kritiikkiin hallituksen sote-mallista ja Vasemmiston järkevämmästä vaihtoehdosta sote-palveluiden hoitamiselle voi tutustua täältä.