Ihmisen pojan aika koittaa

Jeesus-aiheinen romaanini Ihmisen poika edistyy koko ajan ja toivon saavani siitä joulukuussa ensimmäisen version valmiiksi. Jos kaikki menee nappiin, kustantaja innostuu ja itse pystyn olemaan laajentamatta aihetta loputtomasti, kirja voitaisiin julkaista ehkä jo syksyllä 2010.

Niinpä nyt on aika vaikuttaa! Olen tehnyt kirjaa osittain yhteisöllisesti niin, että tulevat lukijat ovat voineet ehdottaa teemaan sopivia biisejä, kertoa mitä mielikuvia keskeinen symboli herättää ja nyt ideoida nimeä yhdelle androgyynille skeittipunk-okkultisti-anarkistihahmolle.

Kirjan tekoon sopii osallistua Wreck-a-Movie -palstalla, joka on tarkoitettu lähinnä yhteisölliseen elokuvantekoon, mutta tuntuu sopivan myös proosaan. Lisäksi Spotifyssä olevalle avoimelle soittolistallle sopii lisätä biisejä! Biisien olisi hyvä käsitellä jotain seuraavista aiheista: uskonto, korruptio, seksi, Jeesus, 80- ja 90-luvuilla kasvaminen, gootti/punk/underground, graffiti sekä uusina maailmanloppu ja utopiat/dystopiat.

Kaipaan myös jonkinlaista konsepteja kansitaiteeksi, toi nyt photoshoppaamani on liian lähellä perinteisten suomalaisten ysärikirjojen halpiskansia, joten vapaaehtoiset graafikot ja kuvaajat ilmoittautukaa!

Myös kommenteissa voi osallistua! Kertokaa, miltä tuo kansikuvassa oleva merkki herättää. Ajatus on, että päähenkilö piirtelee sitä tiedostamattaan ja eri henkilöt esittävät siitä omia tulkintojaan. Jotkut ovat sanoneet, että se näyttää maljalta, toisten mielestä härältä. Mikä se sinusta on?

Jeesus-tutkimusta #2: The Messianic Idea in Israel (kirja, 1956)

Olen lueskellut Ihmisen poikaa varten messias-käsityksen kehityksestä. Messias on hepreaa ja tarkoittaa ”Voideltu”, mikä oli juudealainen kunnianimi kuninkaalle, vähän sama kuin ”Majesteetti”. Termiä käytettiin sekä juutalaisten että muiden kansojen kuninkaista.

Profeetat olivat ennustelleet, että Israelin kansa vielä jonain päivänä saisi voidellun kuninkaan, ja vähän ennen ajanlaskumme alkua olivat Rooman alistamat juutalaispoliitikot kiihottaneet kansaa puhumalla, että tämä uusi kuningas Daavid tulisi aivan pian ja johtaisi Juudean asukkaat kapinaan valloittajia vastaan. Jeesusta alettiin joskus ensimmäisen tai toisen vuosisadan aikaan kutsua voidelluksi eli messiaaksi, eli kreikaksi nimellä Khristos. (Vaikka hän ei johtanutkaan kansaansa kapinaan.)

Usko tulevaisuudessa tulevaan tai varsinkin palaavaan kuninkaaseen tai muuhun pelastajaan on varsin yleinen muuallakin. Samanlaisia tarinoita kuin Daavidista kerrotaan myös ainakin Väinämöisestä, Kuningas Arthurista, Kaarle Suuresta, Buddhasta ja Vishnusta. Palattuaan kuningas aloittaisi uuden kulta-ajan, jota juutalais-kristillisessä yhteydessä kutsutaan messiaaniseksi ajaksi.

Olen koettanut löytää tekstejä, joissa kirjoitettaisiin, mistä juutalaiset profeetat keksivät messias-ajatuksen. Onko siinä jotain jungilaisen universaalia ja alitajuista, keksivätkö he sen aikansa poliittisiin tarpeisiin vai oppivatko sen kenties buddhalaisilta tai egyptiläisiltä? Melko yleinen väite on, että juutalaiset oppivat messianismin zarathustralaisilta joskus vuoden 600 eaa. paikkeilla, mutta mistä nämä persialaiset sen sitten keksivät? Oliko se kenties perua vanhalta indo-iranilaiselta kulttuurilta tai sitä edeltäneeltä indo-eurooppalaisilta? Jos jälkimmäisiltä asti, silloinhan valtaosa eurooppalaisista uskonnoista olisi perinyt sen suoraan sieltä.

Joseph Klausnerin siionistinen kirja The Messianic Idea in Israel (vuodelta 1956) kylläkin kiistää väitteet voimakkaasti:

The most original people in the world the Greek people did not have any real Messianic expectation; and the Fourth Eclogue of Vergil is so late that there can be no doubt of the influence of the ancient Jewish Sibyl upon this Roman poet, or even of the influence direct or indirect of the prophets of Israel in Greek translation. Moreover, the threefold Persian Saoshyant is also completely remote from the Jewish Messiah, for Zoroaster lived at a time so late (c. 660-583 B.C.E.) that it is hard to believe that the three ”Messiahs” (Saoshyants), all of whom had to be sons of Zoroaster, were the ones who brought into being the Hebrew Messianic expectation, which we see already fully developed in the time of Isaiah and even before.
[…]
The Messianic expectation is the Golden Age in the future. But all the ancient peoples except Israel could tell only of a Golden Age in the fast. Many philosophers and students of religions have been amazed at the marvelous fact that all ancient peoples praised and exalted the Age of Gold which is already past, but only the people of Israel related wonders about the Golden Age which is still to come. The happy state of the first man in the Garden of Eden was so short that it is difficult to call it an ”Age.”

Ei ehkä maailman puolueettominta tekstiä, mutta hyvin kuvaavaa tietyn ajan kansallismielisestä messias-ajattelusta. Monet siionistit ja kristityt lahkolaiset nykyäänkin mieltävät, että messiaaninen aika on alkanut Israelin valtion muodossa ilman henkilöityneen Messiaan välitystä.

Huomioita tietotaloudesta

Olin puhumassa Immateriaalitalous – Kapitalismin uusi muoto –kirjan julkaisutilaisuudessa. Kirjoittelin kirjan aiheen tiimoilta joitain ajatuksia, jotka myös esitin seminaarissa. Tässä ne lyhentämättöminä:

Suomalaisena taiteilijana tekijänoikeus suojaa kaikkia teoksiani. Jos otan vuoden vapaata palkkatöistä ja teen omalla riskillä taidetta, minulla on mahdollisuus hyötyä rahallisesti luovuuteni hedelmistä. Tämä on oikein. Jos teen niitä valtion apurahalla, eli ilman omaa taloudellista riskiä, saan nauttia luovuuteni hedelmistä ihan yhtä paljon. Valtio ei omista niistä murustakaan, eikä niitä saada levittää julkisesti ilman lupaani. Tämäkin on vielä melko oikein. Jos myyn valtion apurahalla luomieni teosten oikeudet Sanoma Oyj:lle, se saa nauttia minun luovuuteni hedelmistä aivan samalla tavalla kuin jos se olisi itse taiteilija, joka ne on luonut. Paitsi että sillä on enemmän lakimiehiä ja lobbaajia suojelemaan niitä. Ja se voi ostaa kymmenien taiteilijoiden elämäntöiden tekijänoikeudet toivoen, että joku niistä tuottaa viidenkymmenen vuoden päästä. Miksi sijoitustoimintaa suojellaan tekijänoikeuslaeilla? Tämä ei ole täysin oikein. Jos en myisi oikeuksiani ja sattuisin kuolemaan, jälkeläiseni saavat nauttia työni hedelmistä vielä 70 vuotta kuolemani jälkeen. Jos eläisin vaikkapa 90-vuotiaaksi, olisi suvullani siis tekijänoikeus teoksiini vielä vuonna 2128. Olettaen, että tekijänoikeuksia ei ole pidennetty ennen sitä. Vielä pojan-pojan-pojan-pojan-poikani nauttisi taiteeni rahallisesta arvosta. Tämäkään ei mielestäni ole oikein, mutta jonkun mielestä ehkä on. Mutta jos myisi oikeuteni Sanoma Oyj:lle ja eläisin 90-vuotiaaksi, Rafaela Seppälän pojan Alex Nayerin pojan-pojan-pojan-pojan-poika saisi nauttia luovuuteni hedelmistä vuonna 2128. Täytyisi olla melko kummallisella oikeustajulla varustettu ihminen, jos tämä olisi hänestä oikein.

Pispalassa lauantaina

Käväisen lauantaina Pispalan kirjastossa pitämässä esitelmäni Tulevaisuuden kirja noin kello 13-14. Minun jälkeeni esiintyvät myös kirjailijat Boris Hurtta ja Sari Peltoniemi, eli varsin scifi- ja fantasiapainotteinen kokoonpano.

Lisätietoja katkon jälkeen…

Puhumassa tiedosta ja oikeuksista

Olen marraskuussa parissa tapahtumassa luennoimassa ja keskustelemassa tiedosta, taiteesta, copyrighteista ja -lefteista, sekä immateriaalioikeuksista.

Ke 11.11. Harjun Nuorisotalolla klo 18-20 on tilaisuus nimeltä Kuka omistaa tiedon? Siellä minä ja eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Päivikki Karhula puhumme. Alustan itse tietoyhteiskuntakehityksestä ja tekijänoikeuksista kulttuurin näkökulmasta. (Samana päivänä olen vielä Tampereen Pirkkalassa ysiluokkalaisten luona kirjailijavierailulla neljä tuntia, joten oma ääneni tulee tutuksi.)

Ti 24.11. Vanhan yo-talon Musiikkisalissa puolestaan on Immateriaalitalous – kapitalismin uusi muoto -kirjan julkaisutilaisuus. Kirjan ovat kirjoittaneet  YTT Ilkka Kauppinen, YTT Teppo Eskelinen, FM Hanna Kuusela ja valtiot. yo Otto Bruun. Kuulun paneeliin, joka keskustelee kirjasta ja sen aiheista.

Alla lisätietoa tapahtumista:

Lokakuun lukupäiväkirja

Ystäväni Vesa Saarinen julkaisee blogissaan kaksikuukausittaista lukupäiväkirjaa, jota on hauska lukea. Kokeillaanpa, jos itsekin pystyisin moiseen…

LOKAKUU 2009

Voluspa (The Prophecy)

Islannissa mukaan tarttui englanninkielinen versio muinaisesta viikinkirunosta Voluspa (”Näkijättären ennustus”), ja sen luki nopeasti. Näkijätär kertoo elähdyttävästi maailmanlopusta, viimeisestä taistelusta ja sen jälkeisestä uudesta maailmasta. Mikään pitkä tarina ei ole kyseessä ja erittäin väljällä runokirjamaisella taitollakaan se ei yllä sataan sivuun. Käännös on sikäli hieman ärsyttävä, että monet muinaisskandinaaviset tarunimet kuuluvat yleistietoon, mutta niiden englanninnokset eivät. World of Giantsin arvaa Jötunheimiksi, mutta Nidhogg-lohikäärmeen kääntäminen Dark-Strikeriksi on jo aika hämäävää. Hauskana lisänä lopussa on runon useimmista versioista pois jätetty lista kääpiöiden nimistä, joka on kuin suoraan Hobitin kuka kukin on: Veigur of Gandálfur, Vindálfur, Thráinn, Thekkur og Thorinn. (”Force and Wand-Elf, Wind-Elf, Stubborn, Darer and Stiff.”)

Merja Leppälahti: Roolipelaaminen – Eläytymistä ja fantasiaharrastusverkostoja

Lukaisin tämän lyhyen tietokirjan alunperin, koska haastattelin kirjailijaa Turun Kirjamessuilla. Leppälahti kertoo asiallisesti ja ilman tällaisia harrastusesittelyitä yleensä riivaavia asiavirheitä pöytäroolipeleistä, larpeista, sekä niitä liippaavista harrastuksista. Läheisiä aiheita ovat figupelit, korttipelit, historian elävöitys, sekä japanilaisen pop-kulttuurin monet muodot. Roolipelien kirjo Harry Potter –peleistä kaupunkipeleihin ja kauhusta scifiin tulee hyvin käsitellyksi, mutta osansa saavat myös roolipeliyhteisöt ja käsitykset roolipelien mahdollisista vaaroista.

John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen

Tätä ruotsalaistiiliskiveä hehkutettiin korkeakirjallisena vampyyritarinana, joka ottaisi viimeinkin kauhuleffojen hirviöt vakavaan käsittelyyn. No höpöhöpö. Kasarilähiöön sijoittuvat tarina kertoo kyllä spurguista ja koulukiusauksesta sosiaalisen realismin hengessä, mutta ei juuri pohdi syitä tai seurauksia tai mitään muutakaan. Vampyyreja verrataan addikteihin, sairaisiin ja seksuaalisiin saalistajiin, mitkä eivät varsinaisesti ole mitenkään uusia tulkintoja klassisesta aiheesta, vaan varsin luutuneita ja tylsiä. Myös kerronta on lähes päätalomaista puuduttavassa hitaudessaan. Lupaava alku lähtee vampyyritytön ja ihmispojan ystävyydestä, mutta sitäkään ei oikein viedä mihinkään. Toivottavasti kirjan elokuvaversiot ovat parempia.

Simon Reid-Henry: Fidel & Che: A Revolutionary Friendship

Vaikuttava kertomua Fidel Castron ja Che Guevaran ystävyydestä. Sissisotakuvaukset lisäsivät hetkellisesti omaa intoani järjestää oransseja mielenosoituksia. Kirjasta välittyi melko hyvin kuubalainen sikarintuoksuinen ajankuva ja loistavan selkeästi se poliittinen konteksti, johon Kuuban vallankumous sijoittui. Asiallisesti ja rehellisesti todetaan miesten perhesuhteiden onnettomuudesta, omien sissisotilaiden ammuskelusta ja sairaista työtunneista. Aseellisen vallankumouksen kauheuksia ei siis vähätellä, mutta se tuntuu silti ainakin kirjan puitteissa täysin oikeutetulta ja perustellulta. Hasta la victoria siempre!