Osallistuin Game Chef 2010 -kilpailuun, jossa suunnitellaan roolipeli annetun teeman ja ainesosien ympärille. (Inspiraationa varmaankin Iron Chef.) Teemana oli Matka ja aineksina (joista piti käyttää kolme) olivat Aavikko, Kaupunki, Raja ja Iho.
Mietin, että mikä roolipeli nyt jollain tasolla ei käsittelisi matkaa kaupungin ja aavikon rajalla? Mutta iho? Siinä on jotain kiinnostavaa.
Osallistuin roolipelillä nimeltä The Hand of Gulliver the Man-Mountain. Siinä lilliputit tutkivat juuri maihin huuhtoutuneen Gulliverin kättä. Pelaajan sormi edustaa hänen lilliputtihahmoaan ja pelinjohtajan käsi Gulliverin kättä.
Katsoin hiljattain pari dokumenttia Yhdysvaltain kristityistä fundamentalisteista. Niistä ensimmäinen oli tänä vuonna ilmestynyt Waiting For Armageddon, joka seuraa born again –seurakunnan matkaa Israeliin valmistautumaan lopun aikoihin. Kaikki vakuuttavat, että uskovat Ilmestyskirjan tapahtumien käyvän toteen vielä omana elinaikanaan. Teini-ikäinen tyttö harmittelee sitä, että on vähän epäreilua, kun hän ei ehdi saada omaa perhettä ennen kuin maailma loppuu.
Sekä elokuvan että katsojan asenne on hieman ylimielinen näitä kiihkoilijoita kohtaan, mutta toisaalta heidän ajatusmaailmaansa on kiehtovaa tutustua. Kaikki ovat innostuneita sodasta ja lopun aikojen taisteluista, ja tuntuvat muutenkin kannattavan sotimista. Povattu Antikristus sen sijaan on karismaattinen rauhan mies, joka tulee pakottamaan Israelin rauhaan arabien kanssa.
Hyvisten puolella ovat vain born again –kristityt, muut kristityt ovat samaa sakkia muslimien, hindujen ja ateistien kanssa. Toisaalta, kristityillä ja Israelilla on yhteinen vihollinen: muslimit. ”We’re fighting what is behind the Muslim people: Satan. Because Satan is actually trying to destroy the Jewish race.”
Mitään suurta dokumenttielokuvan taidetta tässä ei olla saatu aikaan, mutta amerikkalaisten uskovaisten ja Israelin todellisuuden yhteentörmäys on kiinnostavaa myös visuaalisesti. He käyvät pyhillä paikoilla ja miettivät, käydäänkö lopun ajan taistelu Armageddonin tasangolla vai kokoontuvatko armeijat siellä kenties hyökätäkseen Jerusalemiin.
Elokuvassa on paljon mahtavia lainauksia, kun näiltä apokalyptikoilta kysytään heidän uskomustensa yksityiskohtia. Yksi mies on tehnyt tarkat suunnitelmat, mitä haluaa tehdä, kun Jeesus perustaa maan päälle tuhatvuotisen valtakuntansa: ”I wanna be invited to be one of the ministers in his government. Whether that’s a dog catcher of some town, or the chief of agriculture of this area. So I look forward to it. I look forward to the rapture of the church. I wish it would happen before things get real bad.”
Jerusalemista haastateltavaksi on löydetty myös mainio rabbi, joka dissaa kristinuskoa ja Jeesusta minkä kerkiää: ”Whether there was a historical Jesus or not, our sources indicate he was a witch or a sorceror, a guy who had his eye on the ladies, and not the greatest guy in the world, and we don’t think he’s coming back.”
En tiedä, kuinka suurta osaa Yhdysvaltojen fundamentalisteista juuri tämä sakki edustaa, mutta Yhdysvaltain Israelin-politiikka tiettävästi pohjautuu paljolti juuri näihin Raamatun ennustuksiin. Leffassa kukaan born again –porukasta ei mitenkään kyseenalaista uskoaan tai edes myönnä sitä uskoksi, sillä kysehän on faktoista: ”You have Satan coming down, there’s the Antichrist, and it’s all against the backdrop of history. Of course, this is future history, since God knows the future. He knows it perfectly.”
Dokumentti maalaa ryhmästä hyvän ja kiinnostavan kuvan, ja suosittelen sitä kaikille aiheen ystäville.
You are currently browsing the Musta tuntuu blog archives for syyskuu 2010.
Mike Pohjola
Mike Pohjola on kirjailija, käsikirjoittaja, pelisuunnittelija ja yrittäjä. Hän toimii Helsingin kaupunginteatterin hallituksen puheenjohtajana kaudella 2022-2025.
Musta tuntuu 