Archive for the ‘Kirjoittaminen’ Category

h1

1825 Adventti osat 8-14

11 joulukuun, 2012

Tässä seitsemän seuraavaa osaa Turun Sanomissa viime vuonna julkaistuun jatkokertomukseen 1825 Adventti. Se on etko-osa ensi kesänä ilmestyvälle romaanilleni 1827 Inferno. Edelliset osat löytyvät täältä.

Tätä oli tosi hauska kirjoittaa, koska uin tuolloin (kuten nytkin) korviani myöten historiallisessa Turussa ja kaupungissa muisteltiin vielä lämmöllä vähän aiemmin esiteltyä hevimusikaalia. Oli mahtavaa vähän irrotella samojen henkilöiden parissa ja samalla huvittua ja ehkä liikuttuakin entisajan joulutavoista.

Tutustumme Snellmaniin, Cygnaeukseen, Karva-Pirjoon ja moneen muuhun merkkihenkilöön, käymme saunassa ja kirkossa, saadaan häätö ja paheksutaan tiernapoikaesitystä.

”Nämä esitykset pitää kieltää”, sanoi arkkipiispa Tengström pormestarille. ”Helsingissä maistraatti sakottaa kaksikymmentä hopeataaleria jokaista, joka kiertelee taloissa tähtipojan tai joulupukin valepuvussa.”

Osa 8: Maria, 4.12.1825

Osa 9: Fredrik, 5.12.1825

Osa 10: Johan, 6.12.1825

Osa 11: Neekeri-Pepe, 7.12.1825

Osa 12: Saunassa, 8.12.1825

Osa 13: Valtkortti, 9.12.1825

Osa 14: Tähtipoika, 10.12.1825

h1

Ministeri Henrikssonin Wikipedia-sivua vandalisoitu tarkoitushakuisesti

12 kesäkuun, 2012

Henrikssonin kuva Wikipediassa.

Laitoin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonia käsittelevälle Wikipedia-sivulle huhtikuussa hiukan tekstiä hänen osallisuudestaan RKP:n harmaan talouden työryhmään hallitusneuvotteluissa ja Voima-lehden paljastuksista tähän liittyen. Viime keskiviikkona rekisteröitymätön käyttäjä nimimerkillä Pilootti oli poistanut sen selityksellä ”poistettu teksti vääristetty”. Vandalismi ilmeisesti johtui siitä, että pari päivää sen jälkeen Henriksson oli RKP:n puoluekokouksessa ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. (Vandalismista huolimatta hän hävisi.)

Oletan, että Pilootti ei ollut Henriksson itse tai edes hänen avustajansa, vaan ainoastaan joku symppaaja. Soisin asiaa kuitenkin tutkittavan tarkemmin ja haluaisin kuulla ministeriltä asiasta lausunnon. Oliko Anna-Maja Henriksson tietoinen Wikipediassa tapahtuvasta historian vääristelystä itseään käsittelevillä sivuilla? Toivottavasti ei ollut ja tuomitsee tällaisen törkeän vandalismin selkeästi.

Palautin poistetun tekstin Wikipediaan, mutta varmuuden vuoksi se on tässä kokonaisuudessaan:

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa Henriksson edusti RKP:ta harmaan talouden työryhmässä. Puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista ja esitti harmaan talouden torjuntaa pohtineen työryhmän muistiosta poistettavaksi mm. kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja hallintorekisteröityjä tilejä hallinnoivia pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanoikin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista. [1][2] Voima-lehden mukaan Henriksson kuitenkin luovutti neuvotteluvallan kriittisissä kysymyksissä liikemies Peter Storsjölle. [3]

Wikipediaa voi kuka tahansa muokata, mutta se on silti minun ja monen muun tietotyöläisen päivittäin käyttämä työkalu. Siksi on tärkeää, että se pysyy puolueettomana ja luotettavana. Jos poliitikot menevät itse muokkailemaan omia sivujaan palvellakseen omia intressejään, se on ehdottoman  tuomittavaa.

Jos kirjoittamassani kohdassa (jossa on enemmän lähdeviitteitä kuin koko muussa artikkelissa yhteensä) tai sivussa muuten on jotain oikeita virheitä, ne on tietenkin erittäin toivottavaa korjata.

h1

1827 – Infernon käsikirjoitus kustantajalla

16 toukokuun, 2012

Lähetin eilen 1827 – Infernon käsikirjoituksen kustantajalle. Hieno rajapyykki, vaikka tästä seuraakin vielä kommentteja, uusia versioita, kielenhuoltoa, taittovedoksia ja kaikkea muuta. Seuraava konkreettinen rajapyykki on oikeastaan kirjan saaminen painoon.

Tulossa on siis Turun paloon sijoittuva historiallinen seikkailuromaani. Saman tarinan pohjalta tehtiin viime vuonna myös huippusuosittu hevimusikaali 1827 – Infernal Musical. Pian kaksisataa vuotta on mietitty Turun palon syitä ja periturkulaiseen tapaan etsitty syyllisiä, mutta nyt mysteerit viimeinkin ratkeavat!

Word kertoo kirjasta tällaisia tilastoja:

Pages 150.
Words 65,297.
Characters 512,419.
Paragraphs 3,082.
Lines 6,911.

Tästä voimme päätellä, että kirja on noin kolmesataasivuinen eli puolet järkälemäisestä Ihmisen pojasta.

Nyt olisi hienoa saada kirjan Facebook-yhteisö aktiiviseksi ja paljon kannattajia. Laitan sinne linkkejä, päivityksiä, kuvia, ennakkomateriaalia, arvosteluja ja kaikkea mahdollista kirjaan liittyvää. Mahdollisesti myös jotain tarjouksia – viime vuonna jaoin Ihmisen pojan tykkääjille ilmaisia lippuja Turun Kirjamessuille.

Ennen ilmestymistä saaduista tykkääjistä voi olla ihan konkreettista hyötyä, sillä kirjakaupat alkavat nyt päättää, paljonko syksyn kirjoja tilaavat mihinkin kauppaan. Jos siis haluat varmistaa, että paikallisessa Suomalaisessa tai Kansallisessa on Infernoa tarjolla, tykkää kirjan sivusta, kutsu kaverisi mukaan ja käy vielä kirjakaupassa varmistamassa, että sitä on tulossa.

h1

Turun koulukunnan manifesti puolaksi

24 huhtikuun, 2012

Turun koulukunnan manifesti on julkaistu puolaksi nimellä Manifest Szkoły Turku! Kääntäjä Oskar Mieczkowski isännöi minua viime vuonna Torunin Copernicon-tapahtumassa, jossa olin kunniavieraana. Jos puola sujuu, käännös löytyy täältä. Ja aiemmin käännetty Siveysvala täältä, kommenttien kera.

Po tym, co do tej pory zostało tu napisane, łatwo domyślić się jakie są wzajemne stosunki pomiędzy Szkołą Turku a innymi szkołami myślenia o RPG – czyli pomiędzy Turkuistami a gamistami i dramaturgistami. Szkoła Turku walczy o bezpośrednie, ale też długofalowe cele eläytyjistów (immersjonistów) i symulacjonistów.

Englanninkielinen alkuperäisteksti ja muut Turun koulukunnan julkaisut löytyvät täältä. Manifesto on käännetty myös ranskaksi, slovakiksi, venäjäksi ja italiaksi.

Turun koulukunnan manifesti on roolipelejä käsittelevä kiistelty taide-essee, joka peräänkuuluttaa roolihahmoon eläytymistä.

h1

Solmukohta on mahtava!

20 huhtikuun, 2012

Kirjoitin englanniksi ajatuksia ja muisteloita viime viikonlopun Solmukohdasta. Tällaisia:

Some thoughts and reminiscences from this year’s Solmukohta (Knutepunkt) in Finland. Solmukohta started as a conference/festival of Nordic larpers and has become a conference/festival of international larpers interested in the tradition of Nordic larp.

I’ve been a regular Knudepunkt goer since the third one in 1999. I haven’t missed a single event before last year’s one in Denmark. Which meant it was amazing to go back there this year when it was held in Helsinki.

This year apart from all the Nordics, I talked to people from Russia, Croatia, Israel, Germany, England, Latvia, Italy and the United States. On top of that I know we had visitors from pretty much all around Europe from Portugal to Latvia, from England to Bulgaria. So it’s really becoming international.

The editor of this year’s Solmukohta book States of Play, Juhana Pettersson, observed that ”Nordic larp” has become a tradition independent of the Nordic countries. So you can have Nordic larp in Mexico or Egypt. But you can also have larps in Finland that belong to some other tradition or remain more or less unaffected by that tradition. And that way you can even have Nordic larp being in dialogue with Finnish larp, and I guess my own Täällä Kirjokannen alla had quite a bit of that going on.

For me the whole experience started with the Nordic Larp Talks on Wednesday in Club PRKL in downtown Helsinki. You can see my talk titled How To Become a God, and all the others here.

Would you buy a used god from this man? Photo by Tuomas Puikkonen.

Next day all three hundred and sixty of us got on buses that drove us to the conference hotel Kiljavanranta next to some lake in the middle of the Finnish forest with some patches of snow left.

I ran two programs this year. One was called the Folk Fantasy Workshop, based on my article in States of Play (PDF). I gave a short presentation on the world in Täällä Kirjokannen alla, and then we started workshoping on taking each participants’ own country/nation/tribe/city/identity and turning that into a folk fantasy world. We had people from Sweden, China, Croatia and Russia present, and we had hardly gotten started when we already had to stop. The workshop might’ve been over ambitious, but I think the participants still made some interesting connections and maybe had some ideas they can later use for whatever they wish.

The other item was originally titled Contacting the Characters Within You, a self-help kind of approach to taking the roles and characters we carry around with us and using them for other things. Since the workshop was scheduled for Sunday morning, I had to rename it Hangover Yoga Workshop (and Contacting the Characters With You).

We started with twenty minutes of simple yoga exercises designed not to feel too bad for the hungover people, and wake everybody up a little bit. Then we started meditating on the characters we’ve played trying to identify five archetypes. The Good One, The Trickster, The Leader, The Shadow and The Brain. Not everybody had experience with all of these, but I think people sort of got the idea. We examined each one a little bit, and then chose two of them. Those two we made our own, trying to develop their physical language and put them on and off faster and faster. The idea was that the participants could learn to call on these characters in tricky situations in their ordinary life. For example a test might be very difficult for the participant in their everyday role, but putting on the role of The Brain might help them deal with it better. Different situations might require taking on different roles, and these sorts of exercises will hopefully help people to identify them better.

I think the workshop was a success since many people came to thank me for it later. I’m not an expert yoga master, either, but I think that went fine, as well.

One of the many highlights was being able to buy an early copy of Leaving Mundania from the author Lizzie Stark. I knew who she was since people had told me she visited last year’s Knudepunkt in Copenhagen. Leaving Mundania is a non-fiction book about larpers and the larp scene. It mostly focuses on larp in the United States, but the last chapter is titled Knudepunkt Blew My Mind. It was thrilling to read an excited outsider’s perspectives on the whole scene and the games we play and the the people we know. Of course, Lizzie’s not an outsider anymore.

She signed my copy ”Turku this!” Ironically, I accidentally left the book in the Turku School room (all the rooms were named after concepts in larp theory). So I really did Turku it. The next day it was gone. If you have it, I want it back!

The Pan-European tv drama / larp / transmedia experience The Spiral (formerly The Artists) is partly built by larpers, specifically Martin Ericsson and Adriana Skarped.  They showed us a sneak preview of the tv show’s trailer, which seemed really cool. Parts of the whole thing are made through a larp, as some sort of mocumentary. Difficult to explain, but you should totally follow it when it airs in September in several European countries including Finland. Or take part in the larp parts – it’s not too late!

Some players of The Spiral with game mistress Adriana Skarped in the middle.

The social aspect is very important in these events. Even though I went to bed quite early on two nights, I had a chance to party it out Saturday. DJ Hakkis’s 90’s gothic hits marathon was well appreciated! Also interesting discussions on commercial larps in Siberia, how Taoism relates to the works of Ursula K. Le Guin, politics in Israeli larps, German film funding, the great roleplaying theories of the day, capitalism and socialism in post-apocalyptic Swedish larps and lots of other great stuff.

There’s an influential indie roleplaying scene mostly in the US, but also internationally, that used to be associated with the forum The Forge. Over the years they’ve sent one or two ambassadors that usually get converted, but this time it seemed like there was a whole faction of these great people. Some came to preach, others to listen, but continuing this dialogue between ambitious clicks is very fruitful. The Swedish/Danish jeepform tradition is, I think, a sort of love/hate child between Nordic larp, US indie and Danish tabletop. The US indie crowd is discussing Solmukohta at the Story Games forum.

Ideas on jobs available for larpers because of their larping skils.

Some random notes  I made during the event:
”We have a special way of playing the post-death game.” -Alexey Fedoseev on Russian larps.
A StPetersburg game had in-game elections. If the conservatives won, the city was taken into history. With liberals, to the future.
Larps are not artificial, they are artifactual.
The Hollow Man Syndrome = there is no character, the player has to use their own experiences.
Read the book The Art of Curating Worship, a guidebook for Christian priests.

Solmukohta 2012 appreciation thread: http://laivforum.net/threads/20275-Solmukohta-2012-appreciation-thread!
Solmukohta talk on Twitter is here: https://twitter.com/#!/search/%23sk2012
My Nordic Larp Talk: http://nordiclarptalks.org/post/20957499776/how-to-become-a-god-mike-pohjola

A Finnish delicacy with an informative sign.

 

h1

Kolumni Turun Sanomissa: Käymälää kyttää ain junan kissa

12 huhtikuun, 2012

Maaliskuun lopun kolumnini Turun Sanomissa käsittelee VR:ää.

h1

Nordic Larp Talks ja State of Play

11 huhtikuun, 2012

Jos olet kiinnostunut osallistumisesta, interaktiivisuudesta tai roolipeleistä, suosittelen viettämään tämän illan Club PRKL:ssä Helsingissä tai netissä seuraamassa tapahtuman live streamia. Tänään julkaistaan uusi Solmukohta-kirja States of Play sekä pidetään Nordic Larp Talks ensi kertaa Suomessa.

Ovet aukeavat kuudelta, erinomainen States of Play julkaistaan seitsemältä ja Johanna Koljosen emännöimä Nordic Larp Talks alkaa kahdeksalta!

States of Playn on päätoimittanut Juhana Pettersson ja siinä on kymmeniä todella kiinnostavia ertikkeleita Pohjoismaiseen roolipelitraditioon liittyvästä suunnittelusta, teoriasta, dokumentaatiosta ja seurauksista. Oma artikkelini Folk Fantasy käsittelee Täällä Kirjokannen alla -larppia ja mahdollista uutta alkua fantasiagenrelle. Kirja on myös ladattavina ilmaisena PDF-tiedostona.

Tässä hieman englanninkielistä infoa Nordic Larp Talkseista:

We are proud to welcome you to Nordic Larp Talks Helsinki 2012 – an evening of entertaining, thought-provoking and mind-boggling lectures about projects and ideas from the Nordic tradition of live action roleplaying games.

The talks are presented by writer, radio & television host as well as winner of the innovator category of this year’s The Swedish Grand Journalism Prize award, Johanna Koljonen.

You can follow the talks live streamed on nordiclarptalks.org Wednesday April 11th 8pm EEST or at the PRKL club in central Helsinki, Kaisaniemenkatu 4.

Speakers
Mike Pohjola – How to become a god
Johanna Macdonald – From stage to larp
JP Kaljonen – The interplay between player and man in the street
Jesper Bruun – Experimental Larp Design
Lizzie Stark – Playing in Graveyards: Terror collides with larp in New York City

Oma esitelmäni, How To Become A God, käsittelee draaman historiaa Dionysos-rituaaleista tositelevisioon ja edemmäs, ja miten tämä kaikki liittyy roolipelleihin. Samalla tulen myös vastanneeksi erääseen mysteeriin Aristoteleen Runousopissa, joka on ihmetyttänyt teatteritutkijoita kolmetuhatta vuotta…

Nähdään siellä!

h1

Hevimusikaalin etko-osa: 1825 – Adventti

28 marraskuun, 2011

Eilen, ensimmäisenä adventtisunnuntaina, alkoi Turun Sanomissa ilmestyä kirjoittamani jatkosarja tai joulukalenteri nimeltä 1825 – Adventti.

Siinä selviää moni 1827 – Infernal Musicalin taustakysymys. Miten Maria Vass päätyi Hellmaneille töihin? Miksi Elias Hellman lähti Karjalaan keräämään runoja? Miten käy Lispetin kielletyn rakkauden? Onnistuuko arkkipiispa Tengström estämään rahvaan halun tuoda joulukuusia taloihinsa?


Seurataan siis joulunodotusta kultakauden Turussa pari vuotta ennen paloa. Tämä oli sitä aikaa, kun nykyiset ikiaikaisina pitämämme jouluperinteet – kuusi, kinkku, pukki, lahjat ja muut – vasta tekivät tuloaan tähän protestanttien pyhimpään aikaan. Toisaalta jotkut perinteet – ajoitus talvipäivänseisauksen yhteydessä, joulurauhanjulistus, joulupuuro – olivat jo tuolloin vanhoja ja jatkuvat varmaan vielä kauas tulevaisuuteen.

Ajatukseni on, että tämä toimii sekä hevimusikaalin faneille että niille, joille nämä hahmot eivät vielä ole tuttuja. Tervetuloa seuraamaan tuttujen hahmojen joulunodotusta Turun Sanomien 28-osaisessa jatkosarjassa 1825 – Adventti. Elias Hellmanin roolissa nähty Lauri Kukkonen palaa rooliinsa Mikael Rydenfeltin valokuvissa.

Joka päivä paperilehdessä ja myös osoitteessa http://www.ts.fi/joulukalenteri

Sunnuntaisin ja jouluaattona netissä myös taustoittava video!

Aurinko ei ollut vielä noussut, kun Elias Hellman hyppäsi lautturin kyytiin Aurajoen suistolla. Elias oli matkustanut pitkään suorittamassa salaista tehtäväänsä ja oli viimein palaamassa kotiinsa lepäämään.

”Se o arventsunnunta tännä”, lautturi sanoi. ”Saak kyssy, mikää mies te ootte?”

h1

Täällä Kirjokannen alla

30 elokuun, 2011

Järjestin viikonloppuna larpin Täällä Kirjokannen alla. Se oli muinaisista ja nykyisistä suomalaisista myyteistä ammentava metsäseikkailularppi – ja varsin onnistunut.

Aamuauringon valaisemat orjat ja matkalaiset odottavat aamupuuron valmistumista.

Kirjokannen alainen maailma pohjautui haluun uudistaa fantasiaroolipelien varsin luutunutta perintöä. Tolkienin Keski-Maa on erinomainen yhdistelmä Kuningas Arthuria, viikinkimyyttejä, Kullervon tarinaa, Raamattua, Shakespearea ja Wagneria – ja on pitkälti sementoinut fantasian kuvaston: lähes kaikissa fantasiaroolipelissä on pakollisina kansoina haltiat, kääpiöt ja rohkeat ihmiset.

Halusin miettiä, millainen keitos saataisiin Kalevalasta, kansalaissodasta, Kaurismäestä, Murheellisten laulujen maasta, Väinö Linnasta, Minna Canthista, hevistä ja muutenkin omasta suomalaisuuden kokemuksestani. Mitä kansoja siitä voi kummuta? Mitä, jos Itämeren suomalaisille kansoille olisi kehittynyt korkeakulttuuri ilman germaanisia tai kristillisiä vaikutteita? Miten uskonnot ja jumalat voisivat kehittyä? Näin syntyi Kirjokannen alainen maailma, joka pelissä heräsi hienosti eloon – kiitos hyvien kirjoittajien ja innostuneiden pelaajien!

Mikko Ryytyn tekemä kartta Kirjokannen alaisista maista.

Pelin dramaturgia oli sellainen, että useimmat pelaajat aloittavat pelin kulkemalla metsän halki Pohjolan Kivimäen vartiotupaan. Matkalla on kaksi porttia, joista kuljetaan porukoina. Ensimmäisen portin jälkeen pelaaja siirtyy välitilaan ja alkaa muuttua hahmokseen. Porukka ei puhu enää pelin ulkopuolisia asioita, mutta jotkut saivat laulaa ryhmänsä tunnusbiisin. Toisen portin jälkeen astutaan pelin maailmaan ja ollaan täysin hahmoissa keskellä Pohjolan salaperäisiä korpia. Melko pian tämän jälkeen kohdataan vielä vartiomies, joka vaatii matkalaisia esittämään asiansa.

Pelin varsinainen pihvi oli etsiä Maailmanpylvään palasia. Pylväs oli seissyt Kivimäellä ja kannatellut Taivaan Kirjokantta siitä lähtien kun Ilmarinen sen oli takonut Suuren Tammen kaaduttua aikojen alussa. Pohjolan nykyinen louhi oli kuitenkin laiminlyönyt pylvään vartioinnin ja se oli luhistunut. Nyt jokainen palanen oli pienen seikkailun tai urotyön takana ympäröivissä monipuolisissa metsissä, kallioissa, hiidenkirnuissa tai vartiotuvan alapuolella avautuvassa lammessa.

Pelin lopussa oli suuri rituaali Pohjolan Kivimäellä, missä Maailmanpylväs oli koottava uudelleen yhteen. Kivimäelle mentiin seitsemällä lukolla suljetun portin lävitse. Rituaalissa ei pystytty enää pelastamaan maailmaa sellaisenaan, mutta voitiin antaa vanhan maailman luhistua Kirjokannen alle ja synnyttää uusi maailmanaika, jonka luonteen löydetyt pylväänpalaset määräsivät. Jokainen joutui valitsemaan, jäisikö vanhaan maailmanaikaan kuolemaan vai astuisiko uuteen tuntemattomaan maailmaan. Odotetusti lähes kaikki astuivat uuteen maailmaan, mutta jotkut myös jäivät. Viimeinen portti johti siis pois Kivimäeltä ja loppurituaalista uuteen maailmaan – ja pelin loppumiseen.

Sampolainen vallankumoustaistelija ja jukolainen Mustakullervon pappi viimeistelevät Maailmanpylvästä kuovinmaalaisten ylimysten auttaessa. Taivaannaula on lyöty puukolla kiinni Maailmanpylvääseen.

Larpin jälkeen lauantai-iltana oli mahtavaa istua nuotiolla kirkkaiden tähtien alla, kertoa tarinoita ja laulaa lauluja. Viime kerrasta oli liian pitkä aika!

Mielettömän suuri kiitos kaikille pelaajille, kirjoittajille, rakentajille, kantajille, ruoanlaittajille, autokuskeille, lavastajille, rituaalisuunnittelijoille, avustajille, verkkosuunnittelijoille, graafikoille. (Mutta okei, ensi kerralla pelipaikka, jossa on sähköt, juokseva vesi ja johon pääsee autolla. 🙂

Viime öinä Ukko Ilmarinen on iskenyt salamoita, ukkosta ja rankkasadetta oikein olan takaa. Vanha maailmanaika siellä jää luhistuvan Kirjokannen alle. Se aiheuttaa hurjia myrskyjä täälläkin vielä monta viikkoa, mutta älkää pelätkö: se pysyy, minkä rakensimme, kunnes joskus
lastemme lasten lapset joutuvat hurjien seikkailujen jälkeen luomaan uuden ja paremman maailman.

Päässäni Pohjolan tytärten pelissä solmima kukkaseppele. Huomatkaa myrkkymarjat!

h1

Stand By Me meets The Life of Brian

15 elokuun, 2011

Kun Hollywoodissa tarjotaan elokuvaideaa, aloitetaan pitchillä (puolen minuutin puhutulla kuvauksella), siirrytään one-pageriin, synopsikseen (1-3 sivua), treatmentiin (3-10 sivua), step outlineen (20-60 sivua) ja siitä sitten varsinaiseen käsikirjoitukseen. Tämä on Ihmisen pojan one-pager, jonka avulla elokuvaoikeudet myytiin näyttelijä/tuottaja Ron Gilbertille.

SON OF MAN

An autobiographical Jesus novel by Mike Pohjola

 ”It’s Stand By Me meets The Life of Brian.”

I grew up in a religious family where everyone was sure I would one day be something great. I agreed.

I’m five years old when I decide to climb a tree with my best friend. It had just stopped raining and the forest is slippery, but my friend is very persuasive. He climbs first and I follow. Then maybe twenty feet up my rubber boot slips on the branch, and I fall. There are rocks down below, and my head will hit them any moment and I will die. Then at five feet above ground, I stop. I’m hanging upside down in mid-air. I look up, and see that the bootstrap on my rubber boot is caught in a branch. I climb down gently.

I walk back home with my friend, and he tells me the branches have scarred my face. My mother is horrified as she cleans the wounds. ”Your guardian angel saved your life,” she says.

That’s right, I think. God told my guardian angel to save my life. But why? He doesn’t save everyone’s life. Why am I special? What plan does God have in store for me?

Five or six years later, after carefully examining the Bible with a child-like furor, I realize that it’s possible – maybe not probable, but possible – that I’m the Second Coming of Jesus Christ. I’m proud that I’ve figured out God’s plan, but I also fear His punishment. What if He didn’t want me to know yet? I decide not to tell anyone, but try to be as good a Jesus as possible. I can’t smoke or drink or swear or disobey my parents or go around kissing girls. What kind of Jesus would I be?

The novel follows Julius, my alter ego, as he grows up in the shadow of his own Messianity. In the B plot we follow the Reverend Farfors who first baptizes little Julius as a young priest, and then goes on to become a sort of Pontius Pilate character later on.

The book follows Julius’ life from birth to until his about twenty-four. Despite all the Jesus stuff, he manages to experience many of the things that unite all those who grew up in the 80s and 90s. He plays Dungeons&Dragons, he loses his religion, he has several girlfriends, goes to demonstrations, he listens to metal music, he envies his friend’s Commodore-64, watches 9/11 on tv, makes graffiti, falls in love and fights with his parents. [SPOILEREITA POISTETTU.]

The book ends with [SPOILEREITA POISTETTU].

Publisher: Gummerus, 2011.
Language: Finnish, translations upcoming
Pages: about 500
Reference books: The Buddha of Suburbia, The Catcher in the Rye