h1

Fossiilipohatat varautuvat ilmastonmuutokseen, varaudutaan mekin

marraskuu 19, 2016

Mike Pohjolan puhe puoluevaltuustossa 19.11.2016

screen-shot-2016-11-19-at-15-05-40Hyvät kaverit,

”Maailma muuttuu, Eskoseni.”

Ilmastonmuutos on tosiasia ja se on jo aiheuttanut tsunameita, kuivuuksia ja muita sääilmiöitä ympäri maailmaa. Suomessakin rikotaan sääennätyksiä sekä kylmässä että kuumassa. Syyriassa kuivuudet ovat aiheuttaneet muuttoliikkeitä, jotka johtivat tuhoiseen sisällissotaan ja lopulta miljooniin pakolaisiin.

Tämä on vasta alkua.

Nykyisillä ilmastosopimuksilla jatkamme ilmastonmuutosta kiihdyttävien hiilipäästöjen lisäämistä vielä toistakymmentä vuotta. Sen jälkeen niitä aletaan hillitä, mutta aivan liian vähän.

Ainoa toivo ilmastonmuutoksen estämiselle poliittisin keinoin olisi maailmanlaajuinen talouisjärjestelmän, yhteiskunnan ja kulttuurin muutos kohti hiilipihiä, kestävää elämäntapaa. Aikaa on pari vuotta. Kuulostaako todennäköiseltä? Ei minustakaan.

Sanotaan optimistisesti, että tämän todennäköisyys voisi olla 15-20%.

Nyt vietetään kansallista Peliviikkoa. Tuo prosenttiluku tarkoittaisi siis sitä, että Maapallo heittää arpakuutiota ja saa kutosen.

Yksi pahimmista ilmastonmuutoksen mahdollisista seurauksesta olisi, että napajäiden sulaessa merenpinnat nousevat viisi metriä tai enemmänkin. Rannikkokaupungit, kuten Helsinki, Turku, Pori, Vaasa ja Oulu tuhoutuisivat. Rannikolla olevat ydinvoimalat, eli kaikki ydinvoimalamme, muuttuisivat käyttökelvottomiksi. Saarivaltiot hukkuisivat. Tsunamit lisääntyisivät entisestään. Ilmastopakolaisten määrä nousisi satoihin miljooniin.

Tämän todennäköisyys ennen kuin minä olen eläkeiässä on noin 20%. Sanotaan, että näin käy, jos heitämme nopalla ykkösen.

Vomme tietysti toivoa, että ilmastonmuutos pysähtyy nykyiseen, jo pahaan tilanteeseensa. Sanotaan, että se olisi nopealla vitonen. Ilmastopakolaisia tulisi muutama kymmenen miljoonaa.

Entäs, jos Maapallo heittää nopalla 2, 3 tai 4? Ilmastonmuutos pahenee, merenpinnat nousevat pari metriä, ilmastopakolaisia on 40-100 miljoonaa. Tämän todennäköisyys olisi siis noin fifty/fifty.

Samalla, kun yritämme pelastaa maailmaa, meidän pitäisi varautua siihen, että se tuhoutuu.

Olin Sitran turvallisuusseminaarissa toissavuonna. Siellä ruotsalainen professori esitti vastaavia madonlukuja. Hänen mukaansa yhteiskunnan rakenteet, kuten demokratia ja poliisilaitos, romahtavat ilmastonmuutoksen seurauksena.

Kysyin, että jos miljardööri kuulee tämän, eikö hän silloin toteaisi, että hän ei voi enää luottaa siihen, että valtio huolehtii omaisuuden periytymisestä hänen lapsilleen. Hänen on itse pidettävä siitä huolta. Professorin mukaan asia on juuri näin, ja jokainen rikas industrialisti kyllä tietää nämä samat riskianalyysit ja todennäköisyydet.

Me tiedämme, että ilmastonmuutos on paha uhka ja sen tietävät myös Donald Trump, Juha Sipilä ja muut fossiilipohatat. Fossiilipohatat, jotka julkisesti kiistävät ilmastonmuutoksen tai estävät työn sen pysäyttämiseksi.

Nämä fossiilipohatat ovat rikastuneet ilmaston tuhoamiselle ja rikastuvat sillä edelleen. Mutta yksityisyydessän he tietävät kyllä, että maailmalle käy huonosti. He ovat jo hyväksyneet sen, että kun maailma heittää noppaa, siitä tulee 1, 2, 3, 4 tai 5. Siitä ei tule kutosta.

Samaan aikaan, kun he pumppaavat keskiluokan ja köyhien rahoja taskuihinsa, tyhjentävät maaperää luonnonvaroista ja vaikeuttavat ilmastonmuutoksen pysäyttämistä, nämä fossiilipohatat sijoittavat yksityisarmeijoihin, kelluviin keinosaariin, linnoitettuihin korkean paikan tontteihin ja keinoihin paeta tuhoamistaan valtioista oman lähipiirinsä kanssa.

Tästä on kyse, kun Shell yrittää porata öljyä Jäämerellä. Tästä on kyse TTIP:ssä. Tästä on kyse Donald Trumpissa, Vladimir Putinissa ja Juha Sipilässä. Tästä on kyse silloin, kun leikataan köyhiltä, koulutuksesta ja terveydestä, ja annetaan rikkaille. Tästä on kyse Talvivaarassa.

Fossiilipohatat tietävät tämän. He myös varautuvat katastrofiin.

Meidänkin täytyy tiedostaa tämä. Meidänkin on varauduttava katastrofiin. Me voimme ja meidän täytyy myös yrittää estää katastrofi ja estää fossiilipohattojen aiheuttama ilmastonmuutos. Jos emme siinä onnistu, meidän on kysyttävä, että kun ilmastonmuutos on tapahtunut, millaisen paremman maailman voimme silloin rakentaa. Vasemmistoa ja oikeudenmukaisuutta tarvitaan silloinkin.

Kiitos.

Mike Pohjola on Vasemmiston kuntavaaliehdokas Helsingissä.

h1

Tummaihoisena Turun palossa

lokakuu 28, 2016
Rosa Parks oli "mustien vapausliikkeen äiti", joka legendaarisesti kieltäytyi menemästä bussin taakse mustien istuimille. Tämän seurauksena hänet pidätettiin, mutta vaatimus mustien kansalaisoikeuksille räjähti koko kansakunnan tietoisuuteen.

Rosa Parks oli ”mustien vapausliikkeen äiti”, joka legendaarisesti kieltäytyi menemästä bussin taakse mustien istuimille. Tämän seurauksena hänet pidätettiin, mutta vaatimus mustien kansalaisoikeuksille räjähti koko kansakunnan tietoisuuteen.

Nyt vietetään Yhdysvalloissa Black History Monthia – kuukautta, jolloin korostetaan tummaihoisten vaikutusta USA:n historiaan. Tämä puoli on perinteisesti jätetty sivuun, kun valkoiset mieshistorioitsijat ovat kertoneet lähinnä valkoisten miesten saavutuksista. Sama ongelma on Suomessakin.

En tiedä, kuka oli ensimmäinen tummaihoinen Suomessa, mutta yksi kiinnostava tapaus on Turussa palon aikaan asunut Juan Pereira tai suomenruotsalaisittain John Perella. Aikalaiset kutsuivat häntä myös Pepeksi.

Pepe oli syntynyt Brasiliassa 24.6.1798 ja aikalaislähteissä häntä kutsutaan neutraaliksi ”mulattineekeriksi” ja – syyttävästi – roomaalaiskatoliseksi. Juan Pereira saapui Turkuun Tukholmasta 1821 salaneuvos von Troilin kamaripalvelijana ja yleni hovimestariksi asti. Von Troil piti hoviaan Brinkkalan talossa, eli Pepe oli todellakin Turussa vieläkin seisovan Brinkkalan talon hovimestari 1820-luvulla, kuten kirjassanikin kerron.

Vuonna 1823 perustettiin Turun Säästöpankki ja Pereira oli kassan 23. asiakas. Hän avasi tilin tallettamalla 140 ruplaa, mikä ei ollut mikään pieni summa.

Pereira meni kihloihin itseään viisitoista vuotta vanhemman kollegan Christina Wikholmin kanssa ja 1824 heille syntyi tytär Maria Theresia.

Pereira ei ollut tuolloin enää enää töissä von Troililla ja anoi Turun maistraatilta lupaa perustaa ”liköörikamari”, siis baari. Lupaa ei kuitenkaan heltynyt, ainakin nimellisesti sen vuoksi, että kaupungissa oli juottoloita jo riittämiin. Lieneekö epäilyttävä katolisuus vaikuttanut myös?

Luvan ruveta trahtööriksi eli ravintoloitsijaksi Pepe kuitenkin sai ja perusti Christina Wiklundin nykyisen Uudenmaankadun ja Vähä-Hämeenkadun kulman tienoolla ravintolan.

John Perella yrittää myydä hovimestarin univormuaan sanomalehti-ilmoituksella. Hän ehdottaa, että sitä voi käyttää esimerkiksi naamiaisissa. Lehtileike Åbo TIdningarista n:o 13, joka ilmestyi 16.2.1815.

John Perella yrittää myydä hovimestarin univormuaan sanomalehti-ilmoituksella. Hän ehdottaa, että sitä voi käyttää esimerkiksi naamiaisissa.
Lehtileike Åbo TIdningarista n:o 13, joka ilmestyi 16.2.1815.

Ruokala ei menestynyt, joten Juan Pereira jätti liikeyrityksen kihlatulleen, ja lähti itse kaupungista. Perimätiedon mukaan hän vaikutti sen jälkeen Taivassalon Kahiluodossa, joka kuului Pepen entisille työnantajille von Troileille.

(Turun palossa kertovassa romaanissani 1827 Pepe on jälleen Brinkkalan talon hovimestari, ja hän on aiemmin seurustellut mamselli Lisbeth Hellmanin kanssa.)

Mike Pohjola

PS. Suuri kiitos Jouni Elomaalle, joka auttoi Pepen taustojen selvittämisessä.

Turku paloi 1827. Samana vuonna pastori Peter Williams, Jr. perusti ensimmäisen amerikkalaisen mustien sanomalehden. Orjuus lakkautettiin Yhdysvalloissa vasta 1865.

Turku paloi 1827. Samana vuonna pastori Peter Williams, Jr. perusti ensimmäisen amerikkalaisen mustien sanomalehden. Orjuus lakkautettiin Yhdysvalloissa vasta 1865.

h1

Tämä taika suojelee sinua pelleiltä ja pelolta

lokakuu 21, 2016

img_0818Pellepelko leviää Suomessa ja maailmalla. Harva on nähnyt pelottavia pellejä, mutta tosi moni on lukenut niistä, jakanut uutisia niistä tai jutellut niistä koulun pihalla. Pelko siis leviää vaikka pellejä ei ole.

Pelko pohjautuu omaan mielikuvitukseen. Siksi se onkin niin pelottavaa.

Mielikuvitusta ei ole helppoa ohjailla, mutta se on mahdollista. Pellet pystyivät siihen. Minäkin pystyn siihen. Ja nyt opetan, miten sinäkin pystyt siihen.

Tämä on taika, jolla voit suojautua pelolta. Pelleillä ei ole pahaa voimaa, mutta pellepelossa on. Tällä taialla pellepelon voima vähenee. Aina, kun kuulet jotain pellepelottelua, kerro sinä tästä taista, niin pellepelko menettää voimaansa.

Taika pellepelkoa vastaan

img_0819

Mieti, miten pelle pesee hampaansa. Mieti palaako pelle kesällä, kun sen iho on niin vaalea. Mieti, jos ötökkä lentää pellen silmään, miten se ottaa sitä pois sieltä. Sitten mieti, kauanko pelle käyttää aikaa kamman ja hiuslakan kanssa laittaakseen tukkansa ennen kuin lähtee ulos.

Hinkkaa oikean kätesi etusormella hampaitasi, kuin se olisi hammasharja. Samaan aikaan hiero otsaasi vasemmalla kädellä, kuin levittäisit aurinkovoidetta. Sen jälkeen räpyttele silmiäsi ja ota oikealla kädelläsi ”itikkaa” pois silmästä. Ja vasemmalla kädellä pörrötä tukkaasi.

Sano ääneen:

Pelle pesee hampaitaan,
iho palaa rannalla.
Pellen silmää kirvelee,
laittaa tukkaa kammalla.

Pellit kii, pellit kii. Pelleiltä pellit kii.
Pellit kii, pellit kii. Pelolta pellit kii. 
Pillit pussiin, pelit poikki, pellit, pellit kii.

Joka kerta, kun teet tämän, pellepelko menettää voimaansa. Ja muistat, kuinka pöljiä pellet ja niitä esittävät ihmiset oikeasti ovat. Jos vielä pelottaa, tee taika uudestaan. Pelon voima vähenee joka kerta.

(Taian tekeminen voi tuntua hassulta tai pöljältä, mutta se kuuluu asiaan. Jos nolottaa, ei pelota. Ja jos taiat olisivat ihan tavallisia juttuja, niin kaikkihan tekisivät niitä koko ajan.)

img_0820

Aikuisille

Ja hei aikuiset! Aina, kun jaatte uutisen pellestä, annatta pellepelolle vähän lisää voimaa. Jakakaa mieluummin tämä taika, niin vähennätte pellepelon voimaa.

Ai mistä minä tiedän, että tämä toimii? Olen koko ikäni tutkinut mielikuvitusta ja sen voimaa, ja oppinut paljon sellaista, mitä pidetään yliluonnollisena. Yleensä käytän näitä taitojani tarinankerrontaan. Nyt käytän niitä taistelemaan mielikuvituksessamme eläviä pahiksia vastaan. Mielikuvituksellamme riittää voimaa myös niiden pahisten voittamiseen.

h1

Kirja ei ole vain kirjailijan tekemä

lokakuu 10, 2016

Turun palosta kertova romaanini 1827 on saanut erinomaiset arvostelut ja tosi paljon näkyvyyttä. Kaikissa lehtijutuissa sun muissa aina korostetaan, että ooh, tässä visionäärinen legendaarinen kirjailija on silkkaa nerouttaan uudistanut historiallista romaania tai jotain. Ihan yksin!

1827 on romaani Turun palosta. Kannen on suunnitellut Tuomo Parikka.

1827 on romaani Turun palosta. Kannen on suunnitellut Tuomo Parikka.

Se ei pidä paikkaansa. Kirjan tekemisessä on auttanut tosi moni ihminen. Itse tekstiä on hiottu erittäin pitkään kustannustoimittaja Salla Pullin kanssa. Siis tyyliin viisi vuotta. Ilman hänen tarkkaavaisuuttaan, olisi jo neljä vuotta sitten julkaistu aivan keskeneräinen kirjantekele nimeltä ”1827 Inferno”. Onneksi ei julkaistu. Sen jälkeen on hiottu henkilöiden kutsumanimiä ja tekstin jakoa lukuihin ja murteiden oikeakielisyyttä ja rytmiä ja tyyliä ja pilkkuja ja vaikka mitä. Kiitos, Salla!

Kustantamossa ja sen liepeillä on myös moni muu ihminen auttanut kirjan tekemisessä. Tuomo Parikka on taittanut kirjan ja luonut siihen kannen. Anton Sucksdorff on ottanut kirjailijavalokuvan. Jani Blommendahl on järjestänyt kirjan painoon. Katja Leino ja Minttu Nikkilä ovat pitäneet huolta, että myös media huomioi kirjan olemassaolon – ja sen se todella on tehnyt! Laura Lyytinen, Inkeri Penttinen ja Rita Miettinen ovat selittäneet kirjakaupoille, miksi kukaan haluaisi ostaa Turun historiasta kertovaa romaania. Susanna Jussila on pitänyt pyörät pyörimässä kustantamossa. Mikko Meronen ja Anna Baijars ovat johtaneet koko laitosta tänä aikana.

Sitten on kirjapaino Bookwell Porvoossa, jossa PDF-tiedosto muuttuu paperiksi ja musteeksi. Siellä on töissä latojia, kirjapainajia, trukkikuskeja, laaduntarkkailijoita ja vaikka mitä. Olin seuraamassa siellä edellisen romaanini painoa ja sain nähdä nämä kovan luokan duunarit työn touhussa. Isot koneet imevät musteen, punavärin ja metallipantonen, siirtävät sen painolaatalle, iskevät paperiin, leikkaavat paperin, taittavat paperin vihoiksi, sitovat vihot kirjoiksi, leikkaavat reunat suoriksi, liittävät kannet päälle ja pakkaavat valmiit kirjat laatikoihin.

Sen jälkeen Kirjavälityksen kuskit ajavat kirjat kauppoihin ja kirjastoihin, kirjakauppojen myyjät laittavat ne esille ja myyvät niitä, kirjastonhoitajat vinkkaavat teosta kävijöille, kriitikot arvostelevat sen, toimittajat kirjoittavat juttuja (joissa keskitytään kirjailijoihin), tapahtumajärjestäjät kutsuvat kirjailijan kertomaan teoksestaan, ja toivottavasti lukijat vielä lukevatkin sen kirjan.

Lisäksi olen saanut korvaamatonta apua historiantutkijoilta, kavereilta, kollegoilta, perheeltä, museoihmisiltä, matkaoppailta, murretutkijoilta, arkistonhoitajilta ja monelta muulta, kun olen tehnyt taustatutkimusta kirjaani varten.

Kaiken päälle on vielä iso liuta äidinkielenopettajia, lehtoreita, professoreita, apurahalautakuntien jäseniä, poliitikkoja, virkailijoita, sun muuta, jotka mahdollistavat tämän kaiken, ja jotka pitävät pienen kielialueen omaa ja omaleimaista kirjallisuutta tärkeänä.

Elokuvissa ja näytelmissä ja sanomalehdessä ja roolipeleissä ja melkein missä vaan muussa ilmaisumuodossa nämä tekijät ovat näkyvillä käsiohjelmassa tai lopputeksteissä tai tekijälaatikossa. Kirjassa ei koskaan. Kirjailija saa itse laittaa ne kiitoksiin, jos haluaa.

En ymmärrä alkuunkaan, miksi näin on. Suomalaista kirjallisuutta eivät tee vain kirjailijat. Sitä teemme me kaikki!

Myös lukijat. Kiitos teillekin! Ja hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää.

h1

Parnasso kehuu 1827:n

syyskuu 15, 2016

Turun palosta kertova historiallinen katastrofiromaani 1827 kehuttiin Parnassossa 1.9.2016. ”…palaset napsahtelevat kohdalleen hämmästyttävän hyvin sekä maailman että juonen kannalta.”

Parnasson arvostelu. Julkaistu tekijän ja päätoimittajan luvalla.

Parnasson arvostelu. Julkaistu tekijän ja päätoimittajan luvalla.

h1

Sytytä lyhdyt, Juha Sipilä!

elokuu 26, 2016

Juha Sipilä on kuin rosvolaivan kapteeni, joka yrittää purjehtia satamaan huomaamatta. Siksi hän ei sytytä lyhtyjä, koska joku luotsi tai satamamestari voisi havaita, että tässä nyt ollaan hämäräpuuhissa.

Ryöstösaaliikseen tämä pimennettyjen lyhtyjen rosvopäällikkö nappaa vaikkapa sote-palvelut tai koulutuksen, ja julistaa pakoon päästyään, että nämä ovat koko ajan olleet hänen omaisuuttaan, ja hän saa ne tuhota, jos haluaa.

Edustuksellisen demokratian kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Juha Sipilä, minä kerron, miksi.

Juha Sipilä ja Alexander Stubb valehtelevat, että koulutuksesta ei leikata.

Juha Sipilä ja Alexander Stubb valehtelevat, että koulutuksesta ei leikata.

*

Edustuksellisen demokratian ajatus on, että poliitikot kertovat, millaista politiikkaa haluavat ajaa. Ja sitten kansa äänestää niitä poliitikkoja, joita kannattavat. Sitten nämä poliitikot toteuttavat kansan tahtoa. Tämä ei todellakaan toimi täydellisesti, mutta tuo on se periaate. Tietenkin rikkaat, hyvin sponsoroidut ja julkkikset saavat enemmän näkyvyyttä, ja siten myös ääniä, mutta kuitenkin.

Vaalien alla muun muassa Kokoomuksen Verkkouutiset haaveili, että Sipilä sytyttäisi lyhdyt.

Vaalien alla muun muassa Kokoomuksen Verkkouutiset haaveili, että Sipilä sytyttäisi lyhdyt.

Juha Sipilän Keskusta meni vaaleihin kertomatta mitään konkreettista. Kukaan ei tiennyt, millaista politiikkaa ne ajaisivat. Vaalirahaskandaalissa ryvettynyt Keskusta oli näennäisesti puhdistunut oppositiossa ja kansa oli valmiita jälleen äänestämään sitä. Kansa varmaan ajatteli, että Keskusta ajaa heidän parastaan. Mutta mitä se tarkoittaa ja miten sitä ajetaan, sitä Juha Sipilä ei kertonut.

Jos Sipilä olisi kertonut todelliset pyrkimyksensä – koulutuksesta ja lapsilta leikkaamisen, valtionlaitosten yhtiöittämisen, valtavat tulonsiirrot köyhiltä rikkaille, ympäristön tuhoamisen – ei hänen puoluettaan olisi äänestänyt kuin kiilusilmäisin lahkolaisisäntä. Viime eduskuntavaaleissa Keskustasta tuli kuitenkin Suomen suosituin puolue. Koska kukaan ei tiennyt, mitä se edusti. Koska Keskusta meni vaaleihin sammutetuin lyhdyin.

Sitten Sipilästä tuli pääministeri ja suomukset alkoivat pudota kansan silmiltä. Sipilä lähti ajamaan kaameita kyykytyssopimuksiaan, poistamaan rahaa ympäristönsuojelulta, tukemaan päästöteollisuutta, yhtiöittämään valtionlaitoksien päätöksentekoa piiloon demokratian silmän alta, leikkaamaan köyhiltä, lapsiperheiltä ja duunareilta, ja tuhoamaan Suomen koulutusjärjestelmää.

Santeri Alkion ajamalta sivistyksen ja tasa-arvon ”kolmannelta tieltä” ollaan niin kaukana kuin mahdollista. Tai oikeastaan kuljetaan sitä tietä taaksepäin. Tästä totaalisesta käännöksestä kelpaa valehdella kansalle televisiopuheessa ilman politiikan toimittajien tarjoamaa viitekehystä tai tulkintaa.

*

Sammutetuin lyhdyin ajettiin myös sote-uudistusta. Ensin muka neuvotellaan hallituskumppaneiden kanssa siitä, montako sote-aluetta tulee. Sitten yhtäkkiä ilmoitetaan, että tässä muuten samalla päätettiin yhtiöittää kaikki sote-palvelut. Ensin vedottiin, että EU pakottaa. No eihän se pakottanut, mutta me nyt kuitenkin halutaan tehdä näin. Ja itse asiassa se on tavallaan jo päätetty.

Kritiikkiä Sipilä ei kuuntele. Postin kärsiessä yt-neuvotteluista ja tarjotessa kansalaisille ruohonleikkauspalveluita, Juha Sipilä käytti sitä esimerkkinä hyvin sujuneesta yhtiöittämisestä. Kansan tai ammattiliittojen puolustaessa oikeuksiaan heitä syytetään muutosvastarinnasta. Pääomaveroa ei voi korottaa tai muuttaa progressiivisemmaksi, koska se lähettäisi väärän signaalin.

*

Demokraatti uutisoi Sipilän salaisista haluista.Nyt tiedämme, että Sipilä ajoi myös ”kilpailukyky”-sopimusta sammutetuin lyhdyin. Hän sai 87% työntekijöistä suostumaan siihen, koska he luulivat sillä tavalla pelastavansa julkiset palvelut ja koulutuksen.

Nyt Sipilä paljastaa, että hän koko ajan tarkoittikin, että tällä tavalla julkisista palveluista ja koulutuksesta voidaan karsia vielä lisää. Siis sen lisäksi, mitä hänen hallituksensa on jo karsinut.

Ei edustuksellinen demokratia näin toimi. Juha Sipilä, laita lyhdyt päälle. Muuten koko hallitus uppoaa pimeässä. Eikä siihen tarvita Pandoran lipasta.

Mike Pohjola
Kirjoittaja on kirjailija, joka kannattaa rehellisyyttä ja demokratiaa.

h1

TS: Turkulainen Da Vinci -koodi on valmis!

elokuu 1, 2016

Turun Sanomien arvostelu romaanistani 1827 ilmestyi tänään ja se on ylistävä. Kylläpä vierähtää kivi sydämeltä!

”Yksityiskohtainen palon kuvaus koskettaa varmasti etenkin turkulaisia, sillä kirjailija visualisoi sen todella taitavasti jokaista kadun nimeä myöten. Romaanin kiinnostavinta antia ovat kuitenkin tulkinnat palon syttymissyistä, ja niiden ympärille fantasiafiktioistaan tunnettu Pohjola rakentaa todellisen salajuonien verkon.

1827 on jännittävä ja viihdyttävä romaani, joka luultavasti kiinnostaa myös nuoria lukijoita. Elävää historiankirjoitusta!

Turkulainen Da Vinci -koodi on valmis!”

Veijo Hietala, Turun Sanomat, 1.8.2016

STT_20160801_TS_0011_print.pdf