Hitler: Tshekkoslovakian miehitystä ei pidä yleistää natsien syyksi

Praha, 16.3.1939.

Saksan joukot miehittivät eilen Böömin ja Määrin saattaen loppuun Tshekkoslovakian valtauksen. Puheessaan Prahan linnassa valtakunnankansleri Adolf Hitler joutui puolustautumaan Iso-Britannian, Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Ranskan syytöksiltä sodanlietsonnasta.

Hitler saapuu Prahan linnaan ystäviensä kanssa.

”Missä tsekki, siellä rähinä. Tämäkin saadaan 100% varmasti vieritettyä kansallissosialistisen puolueen syyksi. Ensimmäinen mikä tuli mieleen on markkinointitempaus. Tshekkoslovakia sai valtavasti positiivista julkisuutta sen jälkeen kun sudeettialueet miehitettiin, mutta tässä mennään jo aika paljon vaarallisemmilla vesillä”, Hitler totesi.

Iso-Britannian pääministeri Neville Chamberlain pohti lukuisissa tweeteissään hyökkäyksen motiiveja. ”Voisiko joku kertoa mikä on akselivaltojen ja liittoutuneiden ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please. Koska olen seurannut molempien ääripäiden liikkeitä Euroopassa viime vuosina, enkä löydä eroja. Fasismi ja demokratia ovat tehneet paljon tuhoa historian saatossa. Yhdistettynä niiden tuho on varmaankin rajaton.”

”Kyseessä saattaa olla myös tshekkien ja slovakien keskinäinen kiista”, Hitler pohtii. ”Böömi ei nimittäin ole kovin suosittu Tshekkoslovakian porukoissa. Toki asialla ovat voineet olla myös kansallissosialistit. Kyllä niitäkin Tshekkoslovakian kokoisesta maasta aina kolme löytyy, ehkä jopa neljä tai viisi.”

Ulkoministeri von Ribbentrop

Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop puolustaa kuitenkin miehitystä Facebookissa. Hän kirjoitti statukseensa: ”mietiskelee, että mitäpä jos olisi vaikkapa hollantilainen, ranskalainen, belgialainen, tanskalainen, norjalainen tai luxemburgilainen ja sitten olisi vielä niinkin raukka, että ei edes päästäisi kritisoimaansa jengiä maahansa, niin kyllähän minua kusipäänä pidettäisiin. Pidetään toki ilmankin.” Statuksensa kommentissa von Ribbentrop jatkoi vielä aiheesta: ”Ja näille natseille(?) vinkiksi: Älkää seuraavan kerran näyttäkö ”natseilta”, kun pyritte tuollaiseen maahan sisään. Älkää myöskään marssiko ryhmässä, vaan muina miehinä muiden joukossa.”

Saatuaan eurooppalaisilta runsaasti kritiikkiä lausuntojensa johdosta, von Ribbentrop korosti olleensa liikkeellä huumorimielellä ja humalassa, ja täsmensi: ”Pitäisi ehkä olla vähän harkitsevampi näiden kirjoitusten kanssa. Ehkä pitäisi kirjoittaa tarkemmin, mitä tarkoittaa.”

”Tshekkoslovakiassa tapahtunut rikos ja sen taustat ja mahdolliset kytkennät selvitetään Kansainliiton tutkinnassa”, totesi Suomen sisäasiainministeri Urho Kekkonen. ”Kansainliitto on ollut viime aikoina huolestunut ääriliikkeiden aktiviteetin kasvusta ja eri ryhmien välisen vastakkainasettelun lisääntymisestä.”

Joseph Göbbels perheineen.

”Minäkö kiistäisin sen, että herrarotua arvostavien joukossa on vatipäitä, tai vatipäiden joukossa herrarotua arvostavia? En millään muotoa”, kuvailee tuntojaan Saksan propagandaministeri Joseph Göbbels. ”Kyse on siitä, seuraako herrarotuun arvostavien vatipäiden olemassaolosta, että herrarotu muuttuu alhaisemmaksi, vai että sen ylemmyydestä ei enää saisi puhua, koska puhuminen ruokkii vatipäitä?”

”Hölp pölp”, reagoi uutisiin Italian johtaja Benito Mussolini. ”En usko sanaakaan. Se on muuten uskomatonta, millaisiin valheisiin kommarit kykenevät.”

Prahan linnassa Hitler korosti, että koko miehitys oli itse asiassa ironiaa ja mustaa huumoria. Hän päätti puheensa kuolemattomiin sanoihin: ”Miten perustelet itsellesi sen, että voit olla rasistinen natseja kohtaan?”

(Myöhemmin natsit kiistivät NSDAP:n yhteydet natsismiin.)

Ehdotan Itämeriunionia saksalaislehdessä

Minua haastateltiin Frankfurter Allgemeine Zeitungiin eurokriisistä. Ilmeisesti jokaisesta euromaasta etsittiin joku kirjailija tai muu kulttuuri ihminen kommentoimaan asiaa. Tässä oma panokseni PDF-muodossa tänään ilmestyneestä lehdestä. (Jutun kolme seuraavaa osaa ilmestyvät myöhemmin.)

Haastattelu tehtiin olympialaisten aikaan, joten pohdinta Itämeren Unionista ei ole mikään kannatushuuto Timo Soinille, joka sittemmin teki samansuuntaisen avauksen. Saksani ei ole niin hyvää, että pystyisin arvioimaan, onko tässä välittynyt ajatus siitä, että tämä voisi olla mielestäni nimenomaan kulttuurillisesti eheämpi ja historiallisempi liitto, eikä mikään reaalipoliittinen vaatimus.

Tässä vielä joitain pätkiä englanniksi tehdystä haastattelusta:

I believe the Lehman Brothers collapse and the current Euro crisis are but symptoms of the wider problems in our economic system. After the collapse of the Soviet Union, the 90’s and the 2000’s saw a huge deregulation of banks and markets, undemocratization of governments and market-driven globalization. This allowed for commercial banks and investment banks to fuse into huge banking conglomerates which are too big to fail. When governments base all their decisions on what’s good for the economy, this means that in fact it’s the banks that are in charge, not governments.

One starting point for the crisis was in 2005, when Germany and France pushed the EU to adopt the Basel II recommendations, tying European banks’ and even the European Central Bank’s credit rating systems to the American credit rating cartel of Moody’s and S&P. At least in Finland it seems the question ”Will this affect our influence in the EU?” has changed to ”Will this affect our credit rating?”. Finnish media and politicians take an unhealthy pride in having AAA rating and look down on the countries who score worse. Having a private credit rating cartel dictate European economic policies is a bit like having a doping manufacturer decide on how to check the Olympic athletes for illegal substances.

*

The criticism against EU and the Euro has always been vocal, but it seems to gain new momentum now. So far it’s been mostly the conservatives and the nationalists who are against the monetary union, but now there’s also lots of doubts from the left and the right. The current coalition government consists of capitalists, socialists, social democrats, greens, Christians and the Swedish language party, and even though they’re officially for supporting Spain, their ranks seem to be falling apart.

The most common public opinion is that there are great problems with the Euro, because the ”southern” countries have wide-spread corruption and even that the southern people are lazy. It’s seen as unfair that the honest, hard-working northerners like Finns and Germans have to carry more than their rightful share. This just goes to show how people in a complex situation are desperately looking for easy answers and guilty parties.

*

First of all, Germany has a much larger vested interest in the well-being of Spanish banks, since many of those banks are credited by German and French banks. From an economic perspective, it makes perfect sense for Germany to want to bail out their own banks. For Finns, the question is much more complicated, and mostly based on the idea that if the Euro fails, it will probably somehow negatively affect Finns, as well, maybe.

Also, at least according to the newspapers, Merkel’s government hasn’t had such an easy time in getting the Germans or even the Bundestag to approve bailing out banks with tax money, either.

Another factor is Finland’s very complex government coalition. When the government was formed a year ago, the large Social Democrat Party and the mid-sized Left Alliance were needed to make up a majority in the parliament. But they wouldn’t join the right-of-center National Coalition Party -lead government unless everyone agreed they would make the shareholders of the bailed-out banks responsible, as well. I think this was a good idea, since otherwise the shareholders would have made lots of profit without sharing none of the risks. In practice this has been problematic, as it means Finland has to go through special negotiations with each bailed-out country, and after the negotiations all the other countries might feel like they’re been cheated, if they don’t have a chance to get the same benefits as Finland has.

However, our (Social Democrat) Finance Minister Jutta Urpilainen has a very strong position at the moment, since she has just successfully negotiated the Spanish bail-out agreement, which seemed very unlikely at the time.

*

Whenever someone says there is no alternative, I become sceptical. Both Finnish and German governments have been very adamant in this policy of no alternatives, which for means that there is something for someone to gain by saying this. It’s possible they really do believe that one more bankrupt bank would result in a total chaos and a new Great Depression. But it’s equally likely that they are so closely connected to the banks that they have no choice except bail them out over and over again. It’s also possible that the situation is so complex even the politicians have no idea what would happen, and have chosen to avoid all risks, even though the bill seems to be quite high.

One thing I’m certainly glad the Bundestag did, is not allow the money to go to Spanish banks directly. Giving it to either the Spanish governments for them to help the banks, or having ECB control the bank regulation first seems like a step in the right direction.

*

I don’t know if ”the idea of Europe” ever really did exist. I remember in the 90s when the European Community and European Union were advertized as carrying on the great Greek traditions of democracy and equality and so forth. All the brochures and early websites were full of pictures of Athenian temples and Olympian gods. In a way, the idea of Europe was suddenly and artificially created on top of Greek antiquity. And now there’s talk of throwing Greece out of the Union entirely.

So if we’re not building Europe on the traditions of ancient Greece, what are we building it on? There certainly have been movements and empires that have spanned large parts of Europe, but none that would even closely resemble the European Union. We’ve had the Roman Empire, the two Catholic Churches, the Ottoman Empire, the Renaissance, the Reformation, the Enlightenment, Napoleon’s Empire, and lots and lots of wars. Previously we were part of the West heroically standing against the Soviet Bloc, and now suddenly that Bloc makes up half of the Union. We’re a continent split apart religiously, politically, ethnically, linguistically, culturally, and don’t really have much in common, apart from the Euro.

If you want to talk about ideas, I think a Mediterranean Union and a Baltic Union would make much more sense, even though they’re tied together by sea instead of land. The Mediterranean Union would carry on the ideas of Greece/Roman classicism, the Catholic Churches, the Ottoman Empire and the Roman Empire. The Mediterranean Union could consist of Spain, France, Italy, Greece, Turkey, and possibly Northern African and Middle Eastern democracies. Austria, former Yugoslavia, the Ukraine, Bulgaria, and such countries might also be members. The Roman languages and Arabic would be the common languages.

The Baltic Union would be based around the tradition of the Hanseatic League, Protestantism, Norse and Slavic paganism, Secularism and the German, Danish, Russian and Swedish Empires. The member states of the Baltic Union would be all the Nordic, Baltic and Benelux countries, Poland, Germany, Czech, Russia and the UK. The common languages would be German, English and Russian.

Central European states would be welcome to join in, possibly some would want to split two ways.

The birth of the EU was in preventing yet another great war in Europe. I agree this is a lofty goal, and these two unions might easily fall into feuding. Strong economic and political ties would ensure this doesn’t happen.

Solmukohta on mahtava!

Kirjoitin englanniksi ajatuksia ja muisteloita viime viikonlopun Solmukohdasta. Tällaisia:

Some thoughts and reminiscences from this year’s Solmukohta (Knutepunkt) in Finland. Solmukohta started as a conference/festival of Nordic larpers and has become a conference/festival of international larpers interested in the tradition of Nordic larp.

I’ve been a regular Knudepunkt goer since the third one in 1999. I haven’t missed a single event before last year’s one in Denmark. Which meant it was amazing to go back there this year when it was held in Helsinki.

This year apart from all the Nordics, I talked to people from Russia, Croatia, Israel, Germany, England, Latvia, Italy and the United States. On top of that I know we had visitors from pretty much all around Europe from Portugal to Latvia, from England to Bulgaria. So it’s really becoming international.

The editor of this year’s Solmukohta book States of Play, Juhana Pettersson, observed that ”Nordic larp” has become a tradition independent of the Nordic countries. So you can have Nordic larp in Mexico or Egypt. But you can also have larps in Finland that belong to some other tradition or remain more or less unaffected by that tradition. And that way you can even have Nordic larp being in dialogue with Finnish larp, and I guess my own Täällä Kirjokannen alla had quite a bit of that going on.

For me the whole experience started with the Nordic Larp Talks on Wednesday in Club PRKL in downtown Helsinki. You can see my talk titled How To Become a God, and all the others here.

Would you buy a used god from this man? Photo by Tuomas Puikkonen.

Next day all three hundred and sixty of us got on buses that drove us to the conference hotel Kiljavanranta next to some lake in the middle of the Finnish forest with some patches of snow left.

I ran two programs this year. One was called the Folk Fantasy Workshop, based on my article in States of Play (PDF). I gave a short presentation on the world in Täällä Kirjokannen alla, and then we started workshoping on taking each participants’ own country/nation/tribe/city/identity and turning that into a folk fantasy world. We had people from Sweden, China, Croatia and Russia present, and we had hardly gotten started when we already had to stop. The workshop might’ve been over ambitious, but I think the participants still made some interesting connections and maybe had some ideas they can later use for whatever they wish.

The other item was originally titled Contacting the Characters Within You, a self-help kind of approach to taking the roles and characters we carry around with us and using them for other things. Since the workshop was scheduled for Sunday morning, I had to rename it Hangover Yoga Workshop (and Contacting the Characters With You).

We started with twenty minutes of simple yoga exercises designed not to feel too bad for the hungover people, and wake everybody up a little bit. Then we started meditating on the characters we’ve played trying to identify five archetypes. The Good One, The Trickster, The Leader, The Shadow and The Brain. Not everybody had experience with all of these, but I think people sort of got the idea. We examined each one a little bit, and then chose two of them. Those two we made our own, trying to develop their physical language and put them on and off faster and faster. The idea was that the participants could learn to call on these characters in tricky situations in their ordinary life. For example a test might be very difficult for the participant in their everyday role, but putting on the role of The Brain might help them deal with it better. Different situations might require taking on different roles, and these sorts of exercises will hopefully help people to identify them better.

I think the workshop was a success since many people came to thank me for it later. I’m not an expert yoga master, either, but I think that went fine, as well.

One of the many highlights was being able to buy an early copy of Leaving Mundania from the author Lizzie Stark. I knew who she was since people had told me she visited last year’s Knudepunkt in Copenhagen. Leaving Mundania is a non-fiction book about larpers and the larp scene. It mostly focuses on larp in the United States, but the last chapter is titled Knudepunkt Blew My Mind. It was thrilling to read an excited outsider’s perspectives on the whole scene and the games we play and the the people we know. Of course, Lizzie’s not an outsider anymore.

She signed my copy ”Turku this!” Ironically, I accidentally left the book in the Turku School room (all the rooms were named after concepts in larp theory). So I really did Turku it. The next day it was gone. If you have it, I want it back!

The Pan-European tv drama / larp / transmedia experience The Spiral (formerly The Artists) is partly built by larpers, specifically Martin Ericsson and Adriana Skarped.  They showed us a sneak preview of the tv show’s trailer, which seemed really cool. Parts of the whole thing are made through a larp, as some sort of mocumentary. Difficult to explain, but you should totally follow it when it airs in September in several European countries including Finland. Or take part in the larp parts – it’s not too late!

Some players of The Spiral with game mistress Adriana Skarped in the middle.

The social aspect is very important in these events. Even though I went to bed quite early on two nights, I had a chance to party it out Saturday. DJ Hakkis’s 90’s gothic hits marathon was well appreciated! Also interesting discussions on commercial larps in Siberia, how Taoism relates to the works of Ursula K. Le Guin, politics in Israeli larps, German film funding, the great roleplaying theories of the day, capitalism and socialism in post-apocalyptic Swedish larps and lots of other great stuff.

There’s an influential indie roleplaying scene mostly in the US, but also internationally, that used to be associated with the forum The Forge. Over the years they’ve sent one or two ambassadors that usually get converted, but this time it seemed like there was a whole faction of these great people. Some came to preach, others to listen, but continuing this dialogue between ambitious clicks is very fruitful. The Swedish/Danish jeepform tradition is, I think, a sort of love/hate child between Nordic larp, US indie and Danish tabletop. The US indie crowd is discussing Solmukohta at the Story Games forum.

Ideas on jobs available for larpers because of their larping skils.

Some random notes  I made during the event:
”We have a special way of playing the post-death game.” -Alexey Fedoseev on Russian larps.
A StPetersburg game had in-game elections. If the conservatives won, the city was taken into history. With liberals, to the future.
Larps are not artificial, they are artifactual.
The Hollow Man Syndrome = there is no character, the player has to use their own experiences.
Read the book The Art of Curating Worship, a guidebook for Christian priests.

Solmukohta 2012 appreciation thread: http://laivforum.net/threads/20275-Solmukohta-2012-appreciation-thread!
Solmukohta talk on Twitter is here: https://twitter.com/#!/search/%23sk2012
My Nordic Larp Talk: http://nordiclarptalks.org/post/20957499776/how-to-become-a-god-mike-pohjola

A Finnish delicacy with an informative sign.

 

Natsit: Emme tienneet, että NSDAP oli natsimielinen järjestö.

NÜRNBERG, 1946. Oikeudenkäynti Saksan sodanaikaisia johtajia vastaan on alkanut. Hermann Göringiä, Rudolf Hessiä, Albert Speeriä ja muita Saksan johtajia syytetään muun muassa sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Johtajat vetoavat tietämättömyyteen.

Miksi liityitte natsipuolueeseen?
”Laitoin joskus aikoinaan hakemuksen johonkin järjestöön, mistä en ollut tarkemmin perillä, että mikä se oli”, valtakunnanmarsalkka Göring muistelee. ”Mielestäni kansallismielisyydessä ei ole mitään vikaa, mutta tosissaan tämä on tapahtunut silloin aikoja sitten ja tämä nyt on vanha juttu.”
Kuinka vanha?
”Muutama vuosi.”
Tämä on natsijärjestö. Kannatatko tällaista ideologiaa?
”En missään nimessä kannata.”
Miksi haitte sitten?
”Minä en ole tarkalleen tiennyt, mistä siinä on kyse silloin”, syytettynä olevista kansallissosialisteista korkea-arvoisin miettii. ”Pitää peruuttaa se hakemus sieltä.”

Kuvassa hakaristilippujen alla Hitlerin ja Göbbelsin vieressä oleva Göring ei huomannut puolueessa mitään natsihenkisyyttä.

”Liityin Kansallissosialistiseen puolueeseen joskus aikoja sitten ja olin unohtanut koko asian”, puolueen varajohtaja Hess sanoo. ”En olisi tässä elämäntilanteessa hakemassa sellaista jäsenyyttä.”

Euroopan etupiirijaosta vastannut Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop kertoo liittyneensä natseihin, koska häneen vetosi puolueen nettisivu. ”Olen isänmaallinen ihminen.” Von Ribbentrop ei ole varma, aikooko hän olla liikkeen kanssa tekemisissä tulevaisuudessa.

”Ei se nyt väärin ole, jos joku hakee jäsenyyttä johonkin”, varusteluministeri Albert Speer filosofoi. ”En muista, oliko se tuolloin, kun siihen hain, niin samoilla aatteilla kehissä mukana, vai onko se nyt muuttunut radikaaliksi. Olen tehnyt virheitä muutenkin, mutta nyt olen tehnyt parannuksen”, Speer naurahtaa.

”En kannata rotuoppia”, rotuopin luoja Alfred Rosenberg linjaa. ”Siinä olen kyllä samaa mieltä, että monikulttuurisuus ei ole mikään hyvä asia ja se tuo vaan mukanaan ongelmia.”
Oletteko sitten huolissanne saksalaisen rodun tulevaisuudesta?
”Oikeastaan ihan lainopillisesti ei saa puhua mistään roduista. Siitä on nyt tullut uudet ohjeet”, arjalaisen rodun ylivertaisuudesta laajasti kirjoittanut Rosenberg kertoo. ”Ei ole olemassa muuta kuin yksi ihmisrotu, että tommonen kysymys on ihan täysin turha.”

Syytetyt ovat ihmeissään natsiväitteistä.

Kaikki syytetyt kiistivät tienneensä, että Saksan kansallissosialistinen puolue NSDAP on natsihenkinen järjestö. Omien sanojensa mukaan he eivät kannata puolueen aatteita, eivätkä koskaan kannattaneetkaan.
Luftwaffen ylikäskynhaltija Göring täsmentää vielä: ”Siinä mielessä kannatin, että mielestäni patriotismi on ihan ookoo ja omaa isänmaata ja kansallista identiteettiä pitää puolustaa, mutta ei mitenkään aggressiivisesti.”

Prix Europa

Olemme tällä viikolla Berliinissä Prix Europa -konferenssissa. Kyseessä on eurooppalaisten yleisradioyhtiöiden ja tv:n tekijöiden tapaaminen, jossa katsotaan ja kuunnellaan muiden tv-sarjoja, kuunnelmia, dokumentteja ja “emerging media” –produktioita (eli yleensä webbisivuja), ja arvioidaan niitä. Sitten äänestetään ja parhaana pidetty voittaa Kultaisen härän.

Elina ja minä osallistumme, koska lyhärimme Baabelin metsä valittiin mukaan Languages Through Lenses -kategoriassa. Viisitoista tiimiä ympäri Eurooppaa saapui lauantaina ja käytti koko sunnuntain katsomalla, kommentoimalla ja äänestämällä toistensa elokuvia. Sunnuntai-iltana paljastettiin, että Baabel oli kolmen jatkoon päässeen joukossa, ja kilpailisi opiskelijapalkinto Kultaisesta vasikasta lauantain palkintogaalassa. Jännää!

Elokuva on 90-sekuntinen seikkailutarina, jonka minä käsikirjoitin, Elina tuotti ja me ohjasimme yhdessä. Siinä saamelaistyttö, kurdipoika ja baskipoika yrittävät pelastaa poronvasaa pinteestä. Kyseessä on yhteistyötuotanto Pohjola-filmin ja Taikin välillä.

Olemme siis koko viikon täällä Prix Europassa. Joka päivä alkaa jonkun gurun pitämällä aamiaispuheella, ja sitä seuraa koko päivä näytöksiä joka puolelta maanosaa. Toisinaan on erikoistapahtumia, kuten Guy Meredithin luento epälineaarisesta tarinankerronnasta tiistaina tai tuottajien yhteistuotantopaneeli tänäiltana.

Maanantain aamiaispuheen piti brittiläinen dokumentaristi Paul Watson. Hän oli viihdyttävä puhuja ja kaipasi vanhoja hyviä aikoja, jolloin televisiossa ilmeisesti ei välitetty julkkiksista ja yleisön kosiskelusta. Saattaa olla oikeassakin. Mainitsen hänet kuitenkin siksi, että häneltä pääsi toistaiseksi matkan paras lause. “Film is the opera of arts.” Elokuva on taiteiden ooppera. Miettikääs sitä. Mikä ooppera sitten on? Mitää kysyä, jos näen hänet vielä täällä Berliinissä, joka on Saksan Frankfurt.

Tänään alkoi Emerging Media -osasto, missä yritän olla mahdollisimman paljon paikalla. Twiittauksen määrä meni heti katon läpi #PE10-tägillä, kun tapahtuma täytti sosiaalisen median ammattilaisilla. On kiinnostavaa verrata kaikkia näitä eurooppalaisia netti/interaktiivisuus/uusmedia/multimedia/jatkettu maailma/mobiili –produktioita The company P:n osallistumisprojektien kanssa.

Nyt takaisin konferenssiin ja odottamaan lauantaita… Sillä välin kannattaa katsoa Baabelin metsä täällä! (Tai odottakaa festivaalia joka näyttää sen, kuten Kettupäiviä Helsingissä.)